Muistan kovan metelin, kirkkaat valot. Minua pelotti, mutta en tiennyt minne minun olisi pitänyt mennä. Sanotaan, että minut pelastettiin hyvien ihmisten ansiosta juuri ennen kuin olisin jäänyt rekan alle. Minut löydettiin tieltä Stakliškėsin kylän läheltä, noin 35 km Alyuksesta kieppumassa keskellä autokaistaa.
Tämän jälkeen alkoi toinen seikkailuni. Turvakoti Prienaissa, johon minut ensiksi sijoitettiin, kääntyi tänne Alytuksen kaupungissa sijaitsevan Keturkojo Viltiksen tarhan puoleen ja pyysi saada siirtää minut tänne. Tarve muutokselle johtui siitä, että tarhan muut koirat eivät hyväksyneet minua laumaansa.
Mahdollisesti syy, miksi en solahtanut muuhun laumaan, johtuu siitä, että en ole mikä tahansa koira. Luulen nimittäin olevani kuningas ja omistavani kaiken maan tassujeni alla. Olen hyvin itsevarma ja käyttäydyn toisten koirien silmissä kuin paraskin koreilija. Minä en välitä tuon taivaallista, vaikka käytöstäni haukutaan. Jatkan pää pystyssä ja rinta rottingilla kulkemista määrätietoisena minne sitten ikinä olen menossakaan. Hetkinen, itseasiassa en oikeastaan tiedä minne olen menossa. Pääasia on kuitenkin antaa vaikutelma muille koirille, että tiedän mitä teen, muuten uskottavuuteni voisi kärsiä.
No, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, ottaahan tämä ikuinen vakuuttelu pienenä ja seniori-ikää lähestyvänä koirana isojen ja vahvempien seassa vähän voimille. Varsinkin, kun purukalustonikin on hieman puutteellinen. Kaipaisin kovasti paikkaa parkata, päämäärää minne suunnata loppuelämäkseni. Paikkaa, jossa saisin vain olla vain oma itseni. Ja paikkaan, jossa saisin vihdoin sitä kauas kaipaamaani kuninkaan kohtelua.
Vaikka en koirasosiaalisuudellani loistakaan (kyllä, sama hylkimisreaktio toisten koirien osalta jatkuu täällä toisellakin koiratarhalla) olen mitä mainiointa seuraa ihmisille. Nautiskelen promenadeista eli päiväkävelyistä kuin Ludvig XIV konsanaan. Kuten aurinkokuningas, rakastan kun hovi kokoontuu ympärilleni silittämään pöyhkeää frisyyriäni. Ja kuten kelpo kuningas, olen ystävällinen kaikille alamaisilleni, pienille ja suurille ihmisille. Kuten puritaanit kuninkaalliset, tapani ovat hienostuneet myös siisteyden suhteen. Toimitan tunnollisesti tarpeeni koppini, siis linnani, ulkopuolelle, mutta tilukseni merkkaan huolella varmistaakseni territorioni.
Etsin paikaani lähtökohtaisesti ainoana koirana. Minulla ei kuitenkaan ole muita koiria mitään vastaan, joten joku joviaali kaveri, joka ei ärsyynny minusta liiaksi voisi myös olla minulle kaveri, siis hovinarri tai jotain. Tarhalla eivät ole päässeet täysin perille siitä, mikä käytöksessäni oikeastaan provosoi muita koiria, mutta mitä ilmeisimmin onnistun ärsyttämään heitä jollain niin hienotunteiselle tavalla, jota ei ihmissilmä pysty erottamaan, ja johon vain kuningas pystyy.
Suhtautumisestani kissoihin ei ole tietoa, mutta kissatesti voidaan tarvittaessa tehdä. Tähän mennessä olen suhtautunut kissoihin välinpitämättömästi, kuten joskus hajamieliset kuninkaat bruukaavat käyttäytyä.
Näine erinomaisuuksineni ja puutteineni olisin nyt valmis puuteroinnin kautta hyppäämään loppuelämän kestoiselle seikkailulle, mielummin tylsälle ja turvalliselle sellaiselle, jossa hemmottelulla ei olisi mittaa eikä määrää. Löytyisikö jostain sopivaksi pöyhitty valtaistuin, johon solahtaa ja pehmeäksi haudutettua ruokaa, johon hupenevat hampaatkin riittävät? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.