Olen pitänyt huolta monista ihmisistä. Synnyin ylijäämäpentuna maaseudulle ja kun meitä koiria oli liikaa, lähdin hoitamaan huumeriippuvaista tyyppiä. Sieltä kulkeuduin sitten eläkeläismummon eläväksi ovikelloksi taas ulos ketjun päähän. Ups, mummo kuoli ja muutin naapuriin.
Sanon vaan, näistä ihmisistä huolehtiminen on rankkaa! Ei nämä ihmiset yhtään tiedä, mitä tehdä elämällään. Nyt nämä uudet tädit joita kohtasin, sanoivat, että ihmisen pitäisi huolehtia koirasta! Se kuulostaa kummalliselle. Olen tottunut hakemaan oman ruokani, haukkumaan pihalle tuleville ihmisille ja löytämään uuden kodin, kun vanha katoaa. Kuulemma jonkun pitäisi tehdä minulle namiruokaa, pitää minut lämpimänä ja vielä leikkiäkin kanssani. Se kuulostaa ihan omituiselle, mutta olisin valmis kokeilemaan!
Olin ihan ihmeissäni, kun tämä uusi täti halusi kuvata minua ja silittää ja kertoili minulle kaikkia mukavia juttuja, kuten pehmeistä pedeistä, haleista ja pusuista.
Hän oli kovin mukava, vaikka en ihan tiennytkään, mitä hän halusi minun tekevän. Heilutin kovasti hätääni ja hän sanoi, että minä pääsen vielä joku päivä ihanaan kotiin, jossa minun ei tarvitse enää murehtia, vaan saan elää onnellista elämää.