Jospa näkisitte, miten omistajani asuu ja elää. Jos joku on köyhä, niin se on hän. Mökin seinissä on isoja koloja ja katto vuotaa. Talvella on hurjan kylmä ja kesällä sade tulee sisälle. Omistajallani ei ole rahaa eikä terveyttä. Ihmiset sanovat, että 80 eurolla kuukaudessa on vaikea tulla toimeen.
Kun omistajani joutui sairaalaan, minä juoksentelin kylillä ruokaa kerjäämässä. Kahden kilometrin päässä kodistani oli toinen mökki, jossa asui ihan hirveä perhe. Ihmiset olivat humalassa ja koirat peloissaan. Siellä talossa asui Tamsis, Akva ja Krosas, jotka kuulemma lähtivät Suomeen uusiin koteihin. Eräänä päivänä kerjuureissuni päätteeksi jouduin auto-onnettomuuteen. Jalkani murtui, mutta onneksi eläinsuojeluyhdistys otti minut hoiviinsa ja maksoi 300 euron leikkauksen ja löysi minulle kotihoitopaikan toipumisen ajaksi.
Kun jalkani saatiin kuntoon, lähdin takaisin omaan kotiin. Omistajani tuli takaisin sairaalasta ja kunnan tädit yrittivät auttaa häntä elämän alkuun. Omistajalle pyydettiin lahjoituksena uusia vaatteita, lakanoita ja peittoja, että olisi lämpimämpää. Hassua, mutta ainoat lahjoitukset tulivat Suomesta asti. Omistajani oli tosi onnellinen, kun sai uudet, lämpimät housut, villapaidan, kengät, lakanat, peittoja, kahvia ja paljon muuta hyödyllistä tavaraa. Minulle tuotiin ruokaa ja olin tosi kiinnostunut kuulemaan tarinoita Suomesta.
Nyt omistajani on taas sairaalassa ja näyttäisi sille, että minä olen lopullisesti koditon. Ajattelin, että voisin lähteä asumaan sinne Suomeen. Se koiranruoka Suomesta maistui niin hyvälle, sitä voisin haluta lisää.