Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Coliuke nyk. Lola

17.2.2022

Minut on laitettu näissä kuvissa kokoa 38 olevan punaisen kumisaappaan viereen. Aika hassua, eikös vain? Näin on yritetty näyttää, että olen ihan oikeasti minimini XXS kokoa oleva koira.

Meidän tarhakoirien mittaaminen on oikeasti ihan hurjan monimutkainen juttu. Joskus nuo ihmiset luulevat olevansa experttejä kaikessa eivätkä mittaa meidän korkeutta, vaan arvioivat silmämitalla. Arvaa, heittävätkö heidän arviot +- 10 cm? Sitten adoptioperheet kun näkevät meidän ekan kerran niin huudahtavat, onpas tämä isompi / pienempi kuin luultiin! Ota koira vastaan sellaisena kuin hän on, todellakin. Joskus me koirat ihan oikeasti pelätään sitä mittanauhaa ja kiemurrellaan pakoon niin paljon kuin voidaan niin niiden ihmisten hyvät aikeet latistuvat sittenkin arvioiksi. Onkos tämä nyt sitten 40 cm korkea koira? Joo, on varmaan.

Nuo on miettinyt tekevänsä sellaisia housuja, joissa on isot punaiset viivat lahkeissa eri kokojen kohdalla, kun me koirat juostaan siinä vieressä niin näkyisi heti, ollaanko 30, 40 vai 50 senttisiä. Tai sitten vain nimitettäisiin meidät suurinpiirtein XS, S, M, L ja XL koiriksi.

Yleensä meidät mitataan tarkemmin sitten kun ollaan ihan rauhassa eläinlääkärin luona ja on pari apukättä mukana pitämässä meitä paikoillaan. Sitten otetaankin mitat ihan pidemmän linjan kautta, selät ja masut ja kaulat, jotta adoptioperheet voisivat ostaa meille etukäteen vaaleanpunaisia talvitakkeja joita me ei edes tiedetä että tarvittais. No, uusi elämä on odottamassa, sanovat nuo ihmiset.

Kerran kauan aikaa sitten kun nämä hölmöt oli aloittamassa tätä koirien pelastamista, niin ne laittoi sivulle 3 kk vanhan koiran, joka oli 35 cm. Kun tuo koira sitten vuoden ikäisenä adoptoitiin, niin se oli sellainen saksanpaimenkoirajöräkkä ja se perhe vähän hämmästyi ja sanoi että luultiin että saatiin pieni koira. Että voisitteko vähän mittailla näitä koiria tarkemmin. Oli sitten jäänyt päivittämättä sen koiran tiedot. Perhe otti ihan tyynenä jättikoiransa mukaan ja on elänyt onnellisena jo monia vuosia ja tuli vielä koirapuistotapaamiseenkin kertomaan kuulumisia. Ihan huipputyyppejä ne oli.

Minä olen ollut tosi lyhyen aikaa tarhalla, vasta joulukuusta lähtien. Enkä siis edes ole tarhalla, vaan onnellisesti kotihoidossa. Minunlaiseni minikoira jäisi muiden jalkoihin tarhalla, onneksi pääsin hoitoon. Omistajani kuoli ja minä koira istuin tyynesti siinä omistajani ruumiin vieressä kun ne sedät tuli paikalle. Näin äkkiä pikku koirasta tulee koditon.

Juu ja minun silmäni ovat vähän hassut, kyllä tiedetään. Olen menossa erikoiseläinlääkärin luokse ja tutkitaan nuo silmät vähän paremmin. Voi olla, että minusta tulee piraattikoira, joten päivitämme sivujani sitten heti kun tiedetään jotain uutta terveydentilastani. Meidän tarhoilla koiria kyllä hoidetaan jos jotain erityistä nähdään, ei täällä istu kuukausi tai vuosikausia karvattomia koiria odottamassa että joku heidät huomaisi. Eri asia on sitten se, että meillä tarhakoirilla voi olla sen sata erilaista terveysongelmaa, jota ei paljain silmin näe. Eri asia on sitten se, että Suomessa on ihan huippueläinlääkäreitä ja laitteita ja hoidot sujuu helpommin kuin kotimaassani.