Olen saanut oman 02.2019 ♥
Minun kanssani eläinsuojeluihmiset taas itki. Olin kaivanut pikkuisen kuopan hautausmaalla puun juurelle ja olin siellä käpertyneenä. Kun näin ihmisiä, juoksin heidän luokseen onnellisena vain huomatakseni, että ei ne olleetkaan minun ihmisiä. Juoksin aina takaisin kuoppaani odottamaan. Olen koira ja olen uskollinen ihmisilleni. Makasin kuopassani ja odotin, että ihmiseni hakisivat minut takaisin.
Kun eläinsuojelijat tulivat hakemaan minua ja lähdin remmissä kävelemään heidän kanssaan, niin mitä kauemmas mentiin kuopastani sitä hermostuneempi minusta tuli. Halusin takaisin. En voinut jättää sitä paikkaa, johon minut oli tuotu. Halusin odottaa siellä omia ihmisiäni. En halunnut lähteä pois vieraiden ihmisten kanssa. Kun eläinsuojelijat katselivat hätääni, niin kyllä se taas kävi heidän sydämeensä, vaikka kaikkea joutuvat näkemään.
Olen hellä ja suloinen tyttö. Pelkään kättä ja äkkinäisiä liikkeitä, kovia ääniä. Kun huomaan, että kukaan ei vahingoita minua, olen iloinen, reipas, leikkisä, rakastava koira. Olen nuori ja menneisyyden möröt kyllä unohtuvat rakastavassa kodissa.
Lisää uutisia
Minä saavuin juuri kotihoitoon etsimään uutta kotia.
Pääsin tarhalta Suomeen oman perheen luokse joulukuussa 2018, mutta koirakaverini joka perheessä odotti ei hyväksynyt minua yhtään ja meillä oli känää ihan koko ajan. Hän ei halunnut kotiinsa toista kaveria ja minä olisin niin kovin halunnut ihmisten huomiota itselleni, että yhteiselostamme ei oikein tullut mitään.
Uskon, että sopisin kyllä koirakaverin seuraksi, mutta toki minulle pitää ensin opettaa, ettei kaikki huomio kuulu vain minulle, vaan että voimme yhdessä nauttia rapsutuksista ja leikeistä.
Ennen tarha-aikaa olen selvästi ollut ihmisen ainoa koira ja nyt tarhalla ja uudessa perheessä olinkin hieman hämilläni, kun jouduin jakamaan ihmisen huomion muiden kanssa.
Minä rakastan puuhastelua ja yhdessä tekemistä ja olen mielelläni aina mukana ihan kaikessa touhuilussa. Sisäsiistikin olen melkein kokonaan, mutta välillä käy vielä vähän hassusti.
Edellisessä perheessä opettelin jo yksin olemista ja odotin kiltisti oven luona, jotta he palaavat takaisin kotiin. En myöskään maistellut ovenkarmeja tai kenkiä. Omat lelut on kivempia.
En ole kova haukkumaan ainakaan vielä ja voisin hyvin asua kerrostalossakin. Remmissä innostun kovasti vetämään ja sitä meidän pitäisi yhdessä harjoitella. Lapset ja isot koiran on vähän pelottavia ja niihin minun pitäisi varmasti aika rauhakseltaan tutustua.
Minä olen myös kovin perso ruoalle ja edellinen perheeni sanoikin, että minua on helppo motivoida ruoalla tai herkuilla. Osaan autoilla hienosti ja minua voi harjailla ja leikata kynsiä ja annan tehdä ne ihan nätisti. Kun innostun kovasti leikkimään, saatan leikkiessä näykkiä. Tämä on meille rescueille aika yleistä, kun olemme tottuneet leikkimään usein enemmän koirien kuin ihmisten kanssa ja emme aina muista, että ihmiset ei tykkää jos hampailla otetaan leikkiessä kiinni. Olen siitä vähän jo rauhoittunut, mutta se kyllä aina välillä meinaa unohtua.
Toivon, että löytäisin pian oman uuden kodin, jossa voisin viettää loppuelämäni.
