24.11.2022

Pikkuinen ujo piimä vailla loppuelämän kotia

Kuulumisia kotihoidosta 24.11.2022

Pääsin tarhalta Suomeen kotihoitoon 12.11.2022.

Olen nyt harjoitellut kotikoiran elämää vajaa kaksi viikkoa kotihoidosta käsin ja vaikka olen edelleen ihan superujo, uskon olevani valmis etsimään sitä loppuelämän kotia. Tarvitsen tosin kodin, jossa ymmärretään aran koiran päälle, ja josta löytyy kärsivällisyyttä työstää sitä kanssani.

Kotihoidossa olen ollut öisin vähän levoton, mutta olen jo oppinut vähän luottamaan ja rauhoittumaankin. Kotihoitajani asuu aika vilkkaalla alueella, joten vasta äskettäin uskaltauduimme kokeilemaan ulkoilua. Nyt jo pyydän päästä ulkomaailmaa haistelemaan.

Olisi kiva, jos uudessa kodissani olisi joku rohkea koirakaveri minua odottamassa, jolta voisin ottaa mallia. Myös rauhallinen asuinalue omalla pienellä pihalla, jossa voin harjoitella ulkoilua omaa tahtiani, auttaisi minua varmasti.

Olisiko sinun sydämessäsi ja kodissasi tilaa tällaiselle ujolle pikku neidille?

Tarhalla ollessani

Minut löydettiin n. 40 km Vilnasta Saviciunai kylästä, jossa minut oli nähty juoksentelemassa jo pidemmän aikaa. Totta kai lopputuloksena oli vahinkopennut, jotka menin synnyttämään erään talon halkovajaan. Synnytin kaksi pentua, jotka löysivät kodin Liettuasta. Minulle ei ole kotia löytynyt, kun olen niin kauhean ujo.