4.12.2022

Pikkuinen ujo piimä vailla loppuelämän kotia

Kuulumisia kotihoidosta 29.12.2022

Oon ollu Suomessa jo kohta seitsemän viikkoa ja oon ollu hirveen reipas tyttö. Vietin täällä kotihoidossa joulua syömällä rusinatonta maksalaatikkoa ja köllimällä sohvalla. Mun mielestä joulu vois olla vaikka joka päivä. Ulkoilu on kyllä jännittävää puuhaa edelleen. Mutta mun kotihoitajan kanssa ollaan harjoiteltu sitä ahkerasti ja kyllä varmasti joku päivä vielä uskallan luottaa, että kaikki menee ihan hyvin ja ulkonakin on turvallista. Oon jo huomannut, että siellä on kaiken maailman kiinnostavia hajuja ja välillä ne vie mut ihan mennessään ja unohdan jopa jännittää. Muita koiria en ihan vielä uskalla moikata, mutta kyllä varmaan vielä joku päivä. Välillä loikin lumihangessa kuin pupu tai heitän yllättävän sivukuperkeikan tai pari. Oon sillai kuulemma tosi airodynaaminen tai jotain semmosta. Ei kai se siis haittaa, jos tarvitsen vaan vielä aikaa kaikkeen tottumiseen?

Kotona minä ja mun kotihoitaja rentoudutaan pehmeellä soffalla yhdessä. Mulle on tosi tärkeää saada sellaisia palautumispäiviä väliin, jolloin ei tehdä jännittäviä juttuja vaan lepäillään ja tehdään mukavia juttuja. Jotku herkut on myös niin ihania, että kun niitä saa pitkään natustella niin siinä ihan jännitykset unohtuu. Esimerkiksi semmonen ku maksamakkara. Sillä mä voisin elää vaikka loppuelämän.

Mun kotihoitaja on sanonu mulle, että oon tosi suloinen tapaus ja ku hän rapsuttaa mua ja vietetään yhdessä aikaa vaikka soffalla niin tunnen, että oon tosi tärkeä ja rakas. Ihan vaikka oonkin aika ujo. Kuulemma hän uskoo, että vielä joku päivä saan ihan ikioman ihmisen itselleni. Toivottavasti sillä ihmisellä on iso sydän, hyvä soffa ja maksamakkaraa.

Kuulumisia kotihoidosta 4.12.2022

Nyt minulla on takana kolme viikkoa kotiharjoittelua. Tilanteet, kun minulle pitäisi laittaa hihna ja lähteä ulos, ovat minulle vieläkin hurjan pelottavia. Olen tosi vikkelä näissä tilanteissa juoksemaan karkuun. Ulos päästyäni kävelenkin sitten reippaasti hihnassa vaikka toiset koirat ovatkin vielä pelottavia.

Muuten olen jo aika reipas käsittelyssä (ainakin, kun saan maksamakkaraa) ja kynsien leikkaus sujui ilman suurta hätää. Olen jo alkanut nauttimaan, kun minua silitetään. Kuhnan se tapahtuu minun ehdoillani rauhallisesti. Olisikohan minulla mahdollista viettää ensimmäinen jouluni Suomessa jo ihan omassa kodissa?

Kuulumisia kotihoidosta 24.11.2022

Pääsin tarhalta Suomeen kotihoitoon 12.11.2022.

Olen nyt harjoitellut kotikoiran elämää vajaa kaksi viikkoa kotihoidosta käsin ja vaikka olen edelleen ihan superujo, uskon olevani valmis etsimään sitä loppuelämän kotia. Tarvitsen tosin kodin, jossa ymmärretään aran koiran päälle, ja josta löytyy kärsivällisyyttä työstää sitä kanssani.

Kotihoidossa olen ollut öisin vähän levoton, mutta olen jo oppinut vähän luottamaan ja rauhoittumaankin. Kotihoitajani asuu aika vilkkaalla alueella, joten vasta äskettäin uskaltauduimme kokeilemaan ulkoilua. Nyt jo pyydän päästä ulkomaailmaa haistelemaan.

Olisi kiva, jos uudessa kodissani olisi joku rohkea koirakaveri minua odottamassa, jolta voisin ottaa mallia. Myös rauhallinen asuinalue omalla pienellä pihalla, jossa voin harjoitella ulkoilua omaa tahtiani, auttaisi minua varmasti.

Olisiko sinun sydämessäsi ja kodissasi tilaa tällaiselle ujolle pikku neidille?

Tarhalla ollessani

Minut löydettiin n. 40 km Vilnasta Saviciunai kylästä, jossa minut oli nähty juoksentelemassa jo pidemmän aikaa. Totta kai lopputuloksena oli vahinkopennut, jotka menin synnyttämään erään talon halkovajaan. Synnytin kaksi pentua, jotka löysivät kodin Liettuasta. Minulle ei ole kotia löytynyt, kun olen niin kauhean ujo.

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.