Entinen omistajani piti minua ulkokoirana ja kun hän toi minut tarhalle oikeassa jalassani todettiin olevan vanha vamma, jolle ei valitettavasti ollut enää mitään tehtävissä. Paras vaihtoehto terveyteni kannalta oli amputoida jalka.
Olin aluksi aika ujo ja arka ja minua pelotti kovasti, että miten minun käy jalkani kanssa. Mutta kuten näet, pärjään kolmella jalalla oikein mainiosti! Onhan tässä hieman uuden opettelemista, mutta pikkuhiljaa totun uuteen tilanteeseeni. En aio jäädä turhia harmittelemaan, vaan ajattelen, että yhden jalan puuttuminen tekee minusta aika uniikin. Ja pääni pysyy edelleen korkealla, ihan kuin oikealla prinsessalla.
Olen ystävällinen muita koiria sekä ihmisiä kohtaan. Minulla ei ehkä ole kaikkia jalkoja, mutta rakkautta sitäkin enemmän. Olisiko sinun kodissasi tilaa minulle, kolmijalkaiselle prinsessalle?