2.3.2022

Miten jouduin tarhalle? Omistajani joutui sairaalaan.

Jos eksyit näille sivuille etsiäksesi itsellesi täydellistä pikkukoiraa, niin minä olen tässä. Jos samalla haluaisit tehdä superhyvän työn ja tarjota kodin koiralle, joka on odottanut tarhalla jo vuoden ja joka ei kelpaa kenellekään, niin minä olen tässä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, superkiva koira ja superhyvä työ. Paljon karmapisteitä.

Minun kotimaassani Liettuassa tarhakoirien adoptoinnista on jo tullut muotijuttu ja moni karvainen ystäväni lähtee omaan kotiin ihan kuukauden sisällä tarhalle tulosta. Sirutus, rokotus, sterkka ja hups hups omaan kotiin. Pennut vielä nopsempaa, sirutus, rokotus ja mahdollisimman nopsaa häkistä pois kotielämää opiskelemaan. Minun tarhani sitten tarjoaa steriloinnit ilmaiseksi omistajille, kun pentu on tarpeeksi vanha. Vaan tällainen sivutarina.

Tähän muotijuttuun liittyy tietenkin vielä monta haastetta ja ikäviä tarinoita ja pettymyksiä, koska kotimaassani koiraan suhtaudutaan yhäkin liikaa kuin esineeseen ja ulkona pidettävään olioon, josta pitäisi olla mahdollisimman vähän huolta ja vaivaa perheelleen.

Moni perhe tulee tarhalle ja kysyy adoptioon koiraa, josta ei lähtisi karvaa, joka ei tuhoaisi tavaroita ja joka ei haukkuisi. Meitä on täällä noin kaksisataa koiraa, mutta tuollaisen perheen haluamaa koiraa on kyllä vähän haastava löytää. Pikkuisen haastavaa. Hankkisivat pehmolelun.

Niinpä nuo Pet Rescue Finlandin ihmiset tulivat tarhalle ja sanoivat, että porukka, etsikää nyt kaikista häkkien nurkista koiria, jotka on sinne unohtunut. Kurkkikaa ihan joka nurkkaan ja kaappiin ja putsatkaa pölyt ja antakaa meille adoptioon kaikki unohtuneet koirat. Kyllä ne suomalaisille kelpaa. Heh heh. Ymmärrätte kyllä, että ei nuo Pet Rescue Finlandin ihmiset halua mitään pahaa tehdä, päinvastoin. Ei ne halua huijata suomalaisia ja viedä niille pahoja koiria. Jos sellaisia edes on. Enemmän on pahoja ihmisiä kuin pahoja koiria. Ymmärrätte varmaan, että koko pointti on siinä, että on ihan sydäntäsärkevää, jos minunlaiseni kiva koira istuu häkissä vuoden verran ja kaikki paikalliset vain kävelee ohi.

Moni suomalainen, joka on adoptoinut kaltaiseni toivottoman tapauksen kysyy ihmeissään, että miksi tällainen ihana koira ei kelpaa kenellekään ja istuu tarhalla? Onko tässä koirassa sittenkin jotain vikaa? Niin kuin yöllä muuttuu vampyyriksi ja syö ihmisiä? Surullisena täytyy vain vastata, ettei minussa ja kaltaisissani ole mitään vikaa. Meidän pahin ongelmamme on, että me unohtuneet koirat olemme usein joko liian ujoja, liian tavallisen näköisiä, liian sekarotuisen näköisiä tai liian keski-ikäisiä. Minun pahin ongelmani on, että olen liian sekarotuisen näköinen. Voitko kuvitella? Pet Rescue Finlandin ihmisille minä olen KAUNIS! Nyt toivotaan, että sinä näille sivuille eksynyt näet myös, miten kaunis ja ihana minä olen.