Asun tarhalla muiden koirien kanssa ja olen heille ystävällinen. Ihmiset on kanssa kivoja ja olen tavannut sellaisia pikkuihmisiä kuin lapsia ja hekin ovat superkivoja minun mielestä. Kerran tarhan tytöt halusivat vähän leikkiä ja riehua minun kanssa ja heittelivät syksyn kauniita lehtiä ilmaan ja sitä minä kovasti pelästyin, syöksyin matalaksi kuin mato heti ja jähmetyin.
Tyttöjen mielestä minua on varmaan lyöty ja käsien kohottaminen oli minulle uhkaavaa. Että sellaisia pikkumörköjä minulla voi olla menneisyydessä, mutta muuten olen aika mahtava pakkaus. Sanoivat tarhalla, että minun uusi perhe varmasti opettaa, ettei kädessä ole enää mitään pelättävää ja varmasti opin luottamaan siihen ajan kanssa.