Olen saanut oman kodin 08.2026 ♥
Ding ding, eikö kukaan kuule, kun Dinga tarhalta huhuilee? Olen ollut täällä jo monta vuotta, joten eikö kutsukelloni ole viritetty oikein, vai mikä siinä oman kodin saamisessa nyt mättää…
Saavuin tarhalle neljän muun koiran kanssa, kolme heistä oli minun omia pentujani. Olimme kotoisin pienestä kylästä, jossa elimme ketjuihin kiinnitettyinä erään maatilan lähettyvillä. Kaikki muut löysivät kodin melko nopeasti, paitsi minä. Ehkä syynä oli ulkonäkö, ehkä ikä. Olenhan vanhempi ja ehkä hiukan tavanomaisen näköinen. Mutta eikö siellä Suomessa olla ylpeitä meistä pystykorvista? Voisin olla sinulle sellainen hieman rotevampi Suomen pystykorva. Minun kuvaillaankin olevan yksi tarhan suurimmista mysteereistä: miksi ihmeessä olen yksi pisimpään tarhalla asuneista, sillä minulla ei ole mitään mittavia haittapuolia. Toki joku saattaa pitää kokoani ja voimakkuuttani negatiivisena asiana, mutta minkäs teet, pikkukoiraksi tästä on nyt hankala muuttua.
Annas kun kerron kultaisesta luonteestani, se on melkein yhtä kultainen kuin turkkini! Tulen toimeen niin naisten, miesten kuin lasten kanssa, ja leikiskelen kuin nuori koira. En vaikuta yhtään seitsemän vuotiaalta, minua ei vielä ikävuodet paina! Yksi lempiharrastuksiani on uiminen. Miltäs kuulostaisi yhteiset uintiretket? Minun kanssani voidaan keksiä vaikka ja mitä tekemistä, niin hyvä seurakoira minä olen.
Toki on minussakin jotain pientä viilattavaa. Aluksi tarhalle tullessani minulla ei ollut muiden koirien kanssa mitään vaikeuksia. Kun aikaa on kulunut, osa koirista on alkanut ärsyttämään minua. Liekö he ovat minulle illistelleet tai tehneet jäyniä, ja en enää pidä heistä. Tarhaolotkin saattavat tehdä tehtävänsä. Mutta erityisesti pidän poikakoirista, etenkin pienistä! Ehkä minussa on sellaista puuman vikaa, isoja tyttökoiria en oikein arvosta. Ja myös yksi mainittava asia: saatan olla joskus ruoan suhteen hieman pomottava. Ruokien pitäminen resurssina on yleistä meille tarhakoirille, mutta asian kanssa pärjää hyvin johdonmukaisuudella ja siinä, ettei ruokia jätetä meille vahdittavaksi.
Iloinen luonteeni olisi jo ansainnut sen oman kodin. Jos vuodet vielä tästä vierivät, niin tarhaolot alkavat kolottamaan jäseniäni – enkö olisi jo ansainnut pehmeät ja lämpimät kotiolot sen oikean ihmisen kanssa, sen, jolta saisin jakamattoman huomion? ♥ Odotan innolla, että saan lyödä high fivet (katso videoni) uuden omistajani kanssa.

