Jälleen kerran koira, jonka tarina kätkee sisäänsä aivan liikaa kipua ja vastaamattomia kysymyksiä. Joskus ehkä on parempikin, että emme tiedä ihan kaikkea. Tämä kuitenkin taustastani on saatu selville. Minut oli löydetty Radviliškisin alueelta,Giedraičiain kylästä. Siirryin omistajalta toiselle, kunnes päädyin lopulta tarhalle. Minä saavuin sinne aivan järkyttävässä kunnossa, minulla oli syviä haavoja ja makuuhaavoja. Olin merkittävän alipainoinen, hädin tuskin 20 kiloa. Aluksi tarhalla ei tiedetty nimeäni, tai todellista tarinaani. He eivät myöskään tienneet kuka omistajani oli ollut. Vasta myöhemmin selvisi, että omistajani oli ollut metsästäjä.
Tässä on se tarinan kivuliain kohta… Nimeni on Dobis, ja minut oli pakko hakea pois, sillä oma omistajani halusi ampua minut. Miksi? Mitä oli tapahtunut? Mikä sai koirastaan huolehtimaan tarkoitetun ihmisen haluamaan ampua sen? Emme ehkä koskaan saa tietää vastausta. Tiedämme kuitenkin yhden asian: mikään tästä ei ollut minun syytäni.
Vaikka olen kokenut kovia elämässäni, olen valloittavan ihana ja kiltti poika, kuin suuri pentu. Hauska, ystävällinen, utelias ja uskomattoman hyväsydäminen. Vaikka olenkin jo ikääntyneempi koira, käyttäydyn edelleen kuin pieni pentu. Minä rakastan leikkimistä ja nautin uimisesta. Tulen toimeen muiden koirien kanssa, jotka eivät käyttäydy aggressiivisesti. Vieraat ihmiset kiinnostavat minua, ja tulen mielelläni tervehtimään ja haluan ystävystyä. On yhtä aikaa sydäntäsärkevää ja kaunista, että kaikesta kokemastani huolimatta, olen säilyttänyt lempeän ja rakastavan luonteeni.
Osaan ainakin yhden käskyn, istu, vaikka en sitä ihan täydellisesti hallitsekkaan. Istumisen sijaa, saatan usein käydä makuulleni, mutta se tapa miten teen sen, on kerrassaan hurmaava. Osaan kulkea muutoin hienosti hihnassa, mutta reagoin ohi ajaviin autoihin. Siksi rauhallinen koti kaukana vilkkaista autoteistä olisi todennäköisesti paras vaihtoehto minulle.
Tarhalla toivotaan, että minun elämästäni tulee vihdoin rauhallista. Olen vaihtanut kotia aivan liian monta kertaa ja joutunut aloittamaan alusta yhä uudelleen. En tarvitse enää yhtään uutta väliaikaista pysähdyspaikkaa. Minä tarvitsen OIKEAN KODIN. Ihmisen, joka lupaa minulle, sinun ei tarvitse enää koskaan lähteä täältä. ♥
