Päivitys kotihoidosta 27.12.2022
Meikäpoika on saapunut Suomeen! Mulla on ollu täällä aikamoista seikkailua, mutta näin aikapoikana osaan kyllä ottaa vastaan sen mitä elämällä on tarjottavana. Täällä kotihoidossa mulla on kavereina yksi toinen senioripoika ja sellanen nuorempi flikka. Ne on ihan jees mun puolesta, ulkona me vähän leikitäänkin välillä. Täällä on myös kaksi kissaa ja niistä en välitä mitään, hyvin mahdutaan samaan kotiin.
Oikeastaan mä olen sekoitus rentoa äijää, nallekarhua ja reipasta lenkkikamua. Ja just sopivassa suhteessa. Näkö ei oo ihan terävin ja kuulokin on mitä on, mutta se ei haittaa mun menoa yhtään. Jos mulle näyttää valjaat niin rupeen innoissani polkemaan paikalla, koska ulkoilu on mahtavaa. Oon ylpeä, kun saan kulkea siinä ihmisen vierellä. Oon tosi tottunut liikenteeseen ja kaikkeen muuhunkin mitä ulkona tulee vastaan. Sisällä oon tykännyt nukkua oikein makoisasti, kun on paljon pehmeitä paikkoja mistä valita. Oon ihmisen paras ystävä isolla Y:llä. Mua saa silitellä ja halailla vaikka kuinka enkä oikein siihen koskaan kyllästy. Täällä Suomessa vietin joulua isossa porukassa, lasten ja aikuisten keskellä ja se oli ihanaa. Rakastan sitä, kun saan vaan olla mukana touhuissa, oli sitten kyse mistä tahansa. Lähetään autoreissulle, reippaillaan ulkona tai katellaan yhdessä telkkua, kaikki käy. Jos tähän päälle vielä saan hyvää ruokaa ja parit herkut niin voi pojat, en tiedä mitään parempaa.
Yksi pieni toive mulla olis siihen omaan kotiin. En oikein välitä liukastella portaissa, joten niissä korkeissa taloissa ainakin hissi pitäisi löytyä.
Eli nyt mulla on ihan tosimielellä etsinnässä se oma loppuelämän koti. Koska jos totta puhutaan niin sen löytymistä jo aika lailla odottelen. Olisko sulla sellainen nallekarhun mentävä paikka auki sydämessä? Nythän voit tulla mua tänne kotihoitopaikkaan tapaamaankin. Mennään vaikka yhdessä lenkille!
Päivitys kotihoidosta 23.12.2022
Dodis saapui Suomeen 10.12.2022. Joulun alla 23.12 Dodis palautui täysin itsestään riippumattomista syistä takaisin yhdistykselle. Dodis etsii uutta kotia kotihoitopaikassaan Kokkolassa.
Päivitys tarhalta 22.10.2022
Jälleen kerran suomalaiset PRF:n vapaaehtoistyöntekijät kävivät meitä tervehtimässä. Ja täällähän minä nökötän edelleen. Elämäniloni ja positiivisuuteni on todella tarttuvaa, joten olin kaiken aikaa ihmisten ympäröimänä. Sain paljon rapsutuksia, herkkuja, ja pääsin myös kävelylenkille heidän kanssaan. Vaikka ikäni puolesta olen jo seniori, rakastan leikkiä vinkuleluilla. Niitä en ole aiemmin elämässäni juurikaan nähnyt, mutta voi pojat, miten tykkään niitä vinguttaa. Kukaan ei ymmärrä, miksi näin mukava herrasmies joutuu vieläkin asustamaan täällä tarhalla ketjun jatkeena. Ansaitsisin jo päästä viettämään mukavia eläkepäiviä kotikoirana. En liioin ole päässyt painamaan päätäni pehmoiseen petiin kertaakaan elämässäni. Joten toivon kovasti, että joku voisi rakastaa minua niin paljon, että haluaisi tarjota minulle kodin lämpöä loppuelämäni ajaksi ♥
Päivitys tarhalta 30.6.2022
Kesäkuun alussa joukko PRF:n vapaaehtoisia kävi tervehtimässä meitä täällä tarhalla. He ulkoiluttivat, rapsuttivat ja leikkivät meidän kanssamme. Kaikki ihastuivat minun leikkisään ja ystävälliseen persoonaani. Surullista on se, että olen joutunut elämään koko elämäni metalliketjun jatkeena, eikä tilanne ole siitä muuttunut tänne Mazas Draugasin tarhalle tulon jälkeen. Ainoa muutos on ketjun pituus, joka on hieman pidempi mitä aikaisemmin. Ja tietty välillä pääsemme jaloittelemaan vapaaehtoisten toimesta pidemmälle lenkille. Mutta minä haluaisin jo pois tästä ketjusta ikiomaan kotiin, jossa saisin nauttia rakkaudesta ja huomiosta ♥
31.3.2022
Taustastani huolimatta olen varsin vetreä senioriherra. Elämässä pitää selvityäkseen olla huumoria ja pikettä silmäkulmassa, ja sitä minulla vielä riittää. En suinkaan ole aikeissa vallan sohvaperunaksi heittäytyä, vaan rakastan lähteä kunnon lenkille. Ja totta puhuakseni talvikilot pitäisi tässä saada myös sulateltua, joten reippahasti käypi askeleet…
Tutkin edelleen mielenkiinnolla eritoten hajumaailmaa. Kuulo on pikkuisen jo alkanut heikentyä, mutta nenä ja silmät pelaa vielä senkin edestä. Ja usko pois, välillä on niin paljon rattoisampaa, kun ei kuule enää kaikkea taustamelua. Olen ystävällinen kaikille ihmisille, ei sillä väliä oletko nuori vai jo vanhemman puoleinen, mies tai nainen, tai vaikka pieni lapsi. Toisten lajitoverieni suhteen olen aluksi varovaisella kannalla, en ryntää suinpäin tuttavuutta tekemään. Mutta jos hän on ystävällinen ja kohtelias minua kohtaan, rentoudun ja vastaan puolestani kohteliaalla tervehdyksellä.
Mutta mikään ei voita kunnon halailua, hellimistä ja rapsuttelua. Olen koko elämäni unelmoinut siitä ja edelleen haaveilen, että saisin viettää loppuelämäni (mitä ikinä sitä jäljellä onkaan) rakastavassa kodissa, ketjusta vapaana, haleista, hellyydestä ja rapsutuksista nauttien. Oma pehmoinen peti olisi vielä bonus.
Voisitko sinä olla se loppuelämäni rakas ihminen, joka tajoasi minulle sen? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.