Tultiin tarhalle ihan pari viikkoa sitten.
Ollaan vähän väsyjä ja laihoja. Asuttiin koko kesä siirtolapuutarha-alueen viereisessä metsässä ihan kaksistaan. Ihmiset toivat meille ruokaa ja ihmettelivät, mitä pikku karvapörröjä me olemme ja mistä me olemme tulleet ja kuka on meidän omistaja. Näin se meni koko kesä, siellä metsässä asuessa. Nyt kun tuli syksy ja kylmä, niin meitä ruokkineet ihmiset vähän huolestuivat ja toivat meidät tarhalle, ettei kuolla kylmään.
Aluksi oltiin vähän ujoja, mutta nyt meillä on lämmin ja syödään ihan hyvin. Meidät on nyt rokotettu ja madotettu, mutta sanoivat, että vielä menee vähän aikaa ennen kuin meitä voisi antaa uusiin koteihin, kun pitää tarkistella meidän terveyttä ja leikkauttaa. Siksi joku koti Suomessa olisi ihan hyvä, niin voitais vähitellen valmistautua matkaan.
Ollaan kovasti kiinnytty toisiimme, niin kotia kyllä haluaisimme etsiä yhdessä. Kun siellä metsässä meillä oli vain toisemme seurana ja lämpönä.
Lisää uutisia
Me ollaan nykyään jo paljon rohkeampia kuin silloin aluksi. Tullaan häkin eteen heti moikkaamaan, jos joku tulee meitä katsomaan. Onhan meille toki vielä moni asia jännittävää ja ollaan ehkä vähän vakavia, mutta tästä ei voi olla kuin tie ylöspäin. Ehkä joku päivä tiedämme vielä, mitä leikkiminenkin on.
Olemme päässeet myös ”kampaajalle” ja nyt olemme niin hienon näköisiä että.