Kun minut löydettiin karvaisena ja kurjana tien varrelta ja tytöt rutiininomaisesti etsi minusta mikrosirua ja se laite piippasi, niin riemulla ei ollut rajoja. Vihdoin löytyi koira, jolla on siru ja ihan kohta olisin taas omassa kotonani. Tietokannasta löytyi kuin löytyikin omistajieni yhteystiedot ja tytöt soittivat siihen numeroon iloisina, hei, me löydettiin teidän koira. Mitäs luulet omistajat sanoivat? Ai. Itse asiassa, ei me sitä koiraa haluta. Ai, te olette koiratarhan ihmisiä, hyvä, pitäkää se koira siellä tarhalla.
Arvatkaa, oliko tytöt pettyneitä. Sitten he nielivät pahan mielen ja ajattelivat, että näin huonossa kunnossa olevan koiran omistajat eivät ole hyviä omistajia ja minusta pidettäisiin parempaa huolta tarhalla. Tytöt pesivät minut ja minusta tuli niin kaunis ja ihana, että alkoivat epäillä olinko ollenkaan 7-vuotias koira mitä epäilivät.