Kuulumisia tarhalta 16.4.:
Nyt lykästi Dramis-poikaa oikein kunnolla! Kävimme haistelemassa kevään tuoksuja kaupungissa muutaman ystävän kanssa ja käyttäydyin kuin en olisi dramaattinen husky ollenkaan. Olin herrasmiesmäisen ystävällinen kaikille tapaamilleni koirille ja ihmisille. En osoittanut pienintäkään reaktiivisuutta kaupungin vilskeessä. Olen kuulemma niiiiiiiin hieno poika. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei alkukantainen husky ole onnellisimmillaan kaupungin vilskeessä, vaan kaipaamme paljon, paljon, paljon liikuntaa vaihtelevissa maastoissa ja olosuhteissa. Samojen kulmien haistelu keskustassa ei tyydytä koirailuni tarvetta. Mutta kyllä minullekin välillä puppuchino maistuu…
Olivat tarhan työntekijät yhdestä asiasta vähän kriittisiä: he eivät arvostaneet tarjoamaani vetoapua hihnassa. Minä kun ajattelin, että rykäisen nuo leidit mukaani sopivaan vauhtiin. Kanssani lenkkeily on kuulemma hyvä treenimuoto yläkropan lihaksille. Olen kuitenkin erittäin ruoka- ja lelumotivoitunut eikä kouluttamiseni tule siitä riippumaan, etteikö minua saisi innostettua harjoittelemaan yhteislenkkeilyä.
Katsokaa nyt uusilta videoilta ja kuvista, kuinka hienosti pieni kaupunkiloma minulta meni.
Tarhalla:
Elämässäni kääntyi uusi luku, kun riuhtaisin itseni irti ketjusta ja lähdin matkaan. Vailla määränpäätä, mutta into piukkana lähdin kohti uusia seikkailuja. Sain päähänpiston, kun näin yhden sellaisen juoksevan sportti-ihmisen Rudaminan kylillä ihan siinä Vilnan kupeessa. Tämä on myös virallinen löytöpaikkani. Minä siitä nopeasta ihmisestä intoutuneena lähdin loikkaan. Tuumasta toimeen siis. Päätin, että tämä on hyvä juttu, adoptoidaan nyt tämä ihminen tästä. Niinpä minä sitten kirmasin tämän pääjalkaisen kyljessä kiinni vapaudesta huumaantuen ja hyväksyntää hakien. Kaulassani roikkui pätkä metalliketjua. Ei kauhean tyylikästä, mutta ei se menoa haitannut. Itseasiassa ketju tuntui nyt kevyeltä, olinhan vielä hetki sitten kannatellut typerää ketjua kokonaisuudessaan.
Olen husky tai husky-mix eli sellainen koirarotu, joka ei vain kävele, vaan melkein tanssahtelee eteenpäin kohti arktisia seikkailuja. Meidät on kuin luotu pohjoisiin oloihin. Toisin kuin monet kohtalotoverini, en pelkää kylmää tai lunta – päinvastoin, tunnun rakastavan sitä! Tästä huolimatta minut adoptoidaan sisäkoiraksi, jolla on toivon mukaan mielin määrin mahdollisuus ulkoilla. Näin ollen etsin ensisijaisesti kotia maalaismaisemista, jossa on mahdollisuus ulkoiluun turvallisessa ja aidatulla alueella.
Haluan olla kaveri muiden koirien kanssa, mutta myönnetään, minulla on hieman tankki-asennetta. Eli rynnin menemään, enkä aina tunne kovin hyvin fyysisiä rajojani. Eli en oikein tiedä miten lähestyä muita rauhallisesti. En ole kuitenkaan koskaan yrittänyt purra toista koiraa, olen mielestäni ollut moitteeton kämppis koiratarhalla. Tai noh, mitä nyt vähän valittavat mekkalasta, joka lähtee puoliarvaamattomasti kidastani. Tykkään nimittäin jutella ja laulaa paljon kuin paraskin karvainen tenori. En ole siis mikään tuppisuu-tosikko! Päinvastoin, juttua riittää. Joskus päästän ilmoille melkoisen kuoron. Nimeni olen saanut hieman dramatisoivasta käytöksestäni.
Koska olen husky, omaan voimakkaan riistavietin. Väärinymmärrysten välttämiseksi me huskyt emme lähtökohtaisesti sovi hyvin koirapuistokoiriksi, varsinkaan sellaisiin, joissa on sekaisin isoja ja pieniä koiria. Toki omistajani loppupeleissä tuntee minut ja tilanteet parhaiten. Koskaan en ole osoittanut yhtään aggressiota, enkä tarhalla ollessani edes murissut muille. Olen vain vähän vilkas ja kekseliäs komistus.
Laumakoirana arvostan suuresti lajitoverien seuraa ja sanotaankin, että husky kaipaa kaveria. Olisi siis tosi kiva, jos minulla olisi kokoiseni ja kaltaiseni lajitoveri kotona odottamassa.
Tykkään pitkistä kävelyistä, ja auton kyytiin kiipeäminen ja autossa matkustaminen on ihan mun juttu.
Sitten vielä terveydestä: mulla oli ennen vähän ongelmia eturauhasen ja sen vieressä kasvaneen kystan kanssa, mutta kastraation ja lääkkeiden avulla se kysta katosi. Uuden omistajani tulisi tarkistaa kystan tilanne uudestaan ultraäänellä.
No, siinäpä vähän minusta, karvaisesta tenorista. Toivottavasti joku löytää sen oman ystävän minusta pian! ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.