Kotihoidon kuulumisia 28.3.2024
Uusia tuulia meikäpojan elämässä. Minä nimittäin lähdin kokeilemaan vaihteeksi kaupunkilaispojan elämää! Ja tähän mennessä vieläpä hyvällä menestyksellä.
Alkuun tällainen iso muutos tietysti jännitti minua. Onneksi minulla on ollut uudessakin kotihoitopaikassani koirakaveri, joka on kyllä tuki ja turva näin muutosten keskellä. Nyt se on siis viimeistään tullut todistettua, että minä kyllä ehdottomasti kaipaan rinnalleni oman ihmiseni lisäksi myös sen koirakaverin.
Kerrostalossa elely ei ole oikeastaan sen kummempi juttu minulle. En jaksa hirveästi välittää rappukäytävästä kantautuvista äänistä ja lenkkeilykin sujuu hienosti kaupunki ympäristössä. Tietysti pientä epävarmuutta minulle aiheuttaa varsinkin kovat ja äkkinäiset äänet. Niistäkin tilanteista olen selvinnyt hienosti, erityisesti silloin kun koirakaveri on ollut vierelläni kulkemassa ja näyttämässä minulle, ettei ole mitään hätää.
Olen osoittanut edelleenkin olevani todella hellyydenkipeä kaveri. Sohvalla oman ihmiseni vieressä köllötellessäni kuononi ajautuu toistuvasti tökkimään rapsuttavaa kättä: ”Lisää rapsuja, ei riitä vielä!”. Leluilla leikkimisestä olen tykännyt jo pidemmän aikaa, mutta manittakoon, että pallon perässä jaksaisin juosta vaikka kuinka! Olen myös päässyt kaupungin vilinässä lenkkeilyn lisäksi kokeilemaan koirapuistoilua. Ihan vielä en henno uusien koirien kanssa ryhtyä leikkiin, mutta kiinnostuneena seurailen tilannetta hieman taka-alalta.
Vaikka olenkin tällainen hiljainen ja ujo poika, niin toivoisin silti jonkun huomaavan minut vihdoinkin. Jonkun joka haluaisi antaa tällaiselle minunlaiselleni suloiselle pienelle herkkispojalle sen ansaitseman hyvän ja rakastavan loppuelämän kodin. ♥
Kotihoidon kuulumisia 3.1.2024
Sopeuduin nopeasti uuteen kotihoitopaikkaani, jossa on ihmisen lisäksi myös koiraystävä. Tämän koiran hyväksyin seuraani muitta mutkitta. Huomioithan kuitenkin, että kaikki koirat ovat omia persooniaan, enkä välttämättä sen vuoksi tule toimeen kaikkien lajitovereideni kanssa.
Kotihoitajani mukaan uudessa kodissani toinen rauhallinen ja tasapainoinen koirakaveri voisi olla minulle hyväksi. Se voisi jopa rohkaista minua ja näyttää mallia kuinka toimia eri tilanteissa. Alkuun olen nimittäin hieman ujo ja epävarma. Kovin reaktiivisen koiran ystäväksi minusta ei välttämättä ole, sillä se saattaisi kiihdyttää minua liikaa, erityisesti silloin kun olen jännittynyt. Täällä kotihoidossa ollessani kotihoitajani on nimittäin huomannut minunkin olevan reaktiivinen, varsinkin uusissa tilanteissa. Itselleni paineistavaksi kokemissani tilanteissa elekielestäni on ollut tulkittavissa, että mikäli tilanteesta ei ole poispääsyä, saattaisin jopa käyttää hampaitani. Vaikkei näin ole vielä käynyt, on sen mahdollisuus kuitenkin tärkeä tiedostaa ja siihen on osattava varautua. Tilanteet kun voivat sattua myös todella yllättäen.
Minä olen saanut tutustua kotihoitopaikan koirakaverini lisäksi myös muihin koiriin. Tutustumiset ovat sujuneet tähän mennessä hyvin. Tarvitsen kuitenkin alkuun todella paljon omaa tilaa, enkä tykkää yhtään siitä, että tullaan heti iholle. Minulle pitää mahdollistaa se, että pääsen tarvittaessa väistämään tai poistumaan tilanteesta. Remmirähjäämistä kotihoitajani ei ole havainnut, joskin epävarmuutta kyllä löytyy, mikä ei ole suinkaan tavatonta meille katujen kasvateille. Kaupungin hälinässä lenkkeillessäni olen hieman varuillani, kun taas rauhallisen hiljaisilla metsälenkeillä saan laskettua stressitasojani alas paremmin. Ulkoilu on minulle kyllä hyvin mieleistä puuhaa ja siksi toivonkin uuden perheeni harrastavan paljon reippailua ulkoilmassa.
Minussa on paljon hyviä puolia. Ensiksikin olen todella kiinnostunut mitä ympärilläni tapahtuu. Alkuun seurailen hieman taka-alalta, mutta odottakaapas vaan kun meikä poika pääsee vauhtiin! Käyhän siis ehdottomasti kurkkaamassa uusimmat videoni, missä pääsen näyttämään menevämpää puolta itsestäni! Olen oppinut myös leikkimään leluillani täällä kotihoidossa ollessani. Olin niin innoissani tästä uudesta ja kiinnostavasta jutusta, että olen muutaman kerran jopa keskellä yötä herännyt antamaan kyytiä pehmoleluilleni! Muutoin nukun yöt kyllä rauhallisesti. Yksinoloni ovat sujuneet mallikkaasti ja olen myös sisäsiisti. Näyttäisi myös siltä, että pienoinen jännitykseni paljailla lattioilla liikkumisen suhteen on miltei tipotiessään. Minussa on siis paljon potentiaalia, vaikka mihin.
Nautin paljon läheisyydestä ja hellyydestä myös täällä kotihoitopaikassa. Olenhan kerennyt kunnolla jo tutustumaan omaan kotihoitajaani ja luottamus on päässyt kaikessa rauhassa rakentumaan välillemme. Vaikka olen tällainen suloinen pieni nappisilmä ja nautin silittelystä ja rapsutuksista aivan suunnattomasti, kanssani pitää edetä hitaasti. Saatan alkuun ottaa hyvillä mielin paritkin rapsutukset vastaan uudelta ihmiseltä, mutta sitten päätänkin peruuttaa tilanteesta pois. Tarvitsen siis paljon omaa tilaa, aikaa ja kärsivällisyyttä. Uuden perheeni olisi siis hyvä omata taitoja koiran elekielen tulkinnasta sekä tiedostaa, että minun kanssani luottamus pitää ansaita.
Kuulumisia 28.11.2023
Olen ollut vasta pienen tovin täällä Suomessa, noin kolmisen kuukautta. Se on lyhyt aika rescuekoiran kotiutumista ajatellen. Ei ole kauaa siitä kun elelin meluisalla tarhalla, vailla tietoa tulevasta. Minun onnekseni pääsin tänne Suomeen ja sain kokonaan uuden alun elämälleni. Nyt kuitenkin muuttuneiden olosuhteiden vuoksi etsin uutta kotia.
Omaan ihmiseeni olen kuuleman perusteella suhtautunut ystävällisesti. Olen saanut paljon kehuja reippaudestani. Olen nopea oppimaan ja namipalkka toimii kohdallani hyvin, sillä olen aika perso herkuille ja ruualle. Kun ruoka asetetaan eteeni, maltan istua käskystä ja odottaa, kunnes saan luvan syödä. Turvavaljaatkin annan pukea hienosti, vaikka se välillä hieman jännittääkin. Osaan rauhoittua hyvin omalle pedilleni tai sohvalle päiväsaikaan. Yötkin olen nukkunut varsin tyytyväisenä omalla pedilläni. Yksinolot ovat sujuneet mallikkaasti. En oikeastaan välitä paljoakaan rappukäytävästä kantautuvista äänistä, satunnaisesti olen saattanut silloin tällöin haukahtaa muutaman kerran kovia ääniä kuulleessani. Ja olen muuten sisäsiisti poika.
Kaipaan paljon läheisyyttä ja huomiota. Nautin siitä kun pääsen kaikessa rauhassa köllöttelemään sohvalle oman ihmiseni kainaloon, tietysti samalla rapsutuksia vastaanottaen. Mutta on minulla se aktiivisempi puolikin. Tykkään paljon lenkkeilystä. Välillä yritän ottaa pikku spurtteja hihnassa, vaikkapa pikkulinnun nähdessäni. Tällöin ihmiseni on pistettävä nopeasti tossua toisen eteen! Hihnassa vetämistäni voisi ehkä hillitä, jos pääsisin koirapuistoon vapaana juoksentelemaan ja purkamaan kaikkea sitä energiaa, mitä myös näinkin pieneen kaveriin kyllä mahtuu.
Olen muutaman kerran retuuttanut omaa pehmolelu nallekarhua, muutoin leikkiminen on aika uusi juttu minulle. Eihän entisessä elämässäni tarhalla ollut tietoakaan leluista. Motivoimalla ja esimerkillä saattaisin intoutua enemmänkin leikkimään. Toivoisinkin että uudessa kodissani mahdollistettaisiin myös paljon erilaista aktiivista tekemistä, kannustaen ja minun tarpeet huomioiden.
Haasteita minulla on ollut hihnakäyttäytymisessä. Olen nimittäin lenkillä aikamoinen remmirähjä lajitoverin havaitessani. Suomessa ollessani minulla ei ole ollut vielä lähempiä koirakontakteja. Asteittain lajitovereihini tutustuttamalla sekä positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvalla koulutuksella minusta saattaisi saada ihan asiallista lenkkeilyseuraa. Ja persouttani herkuille voisi myös kokeilla hyödyntää tässä kohtaa. Muutaman kerran olen nimittäin namipalkan avulla saanut hillittyä itseni jännittävässä tilanteessa esim. autoillessa ja kynsiä leikatessa. Olen myös hieman pelokas lattioilla liikkumisen suhteen, mikä ei ole laisinkaan tavatonta meille tarhalla ja kaduilla eläneille. Onneksi matot ovat tuoneet helpotusta tähän. Vieraita ihmisiä kohtaan olen vielä epävarma, ainakin niissä tilanteissa kun vieras tulee kotiini. Silloin olen reagoinut haukkumalla ja hyppimällä. En ole kuitenkaan missään itselleni paineistavaksikaan kokemassani tilanteessa käyttänyt, saati edes näyttänyt hampaitani. Eikä minulla oman ihmiseni mukaan ole mitään viitteitä resurssien puolustamisestakaan. Tarvitsen silti aikaa ja kärsivällisyyttä. Sekä hyväksyntää ja sitoutumista, en nimittäin enää kertaakaan haluaisi joutua vaihtamaan kotia.
Olisitko sinä valmis antamaan tällaiselle pienelle, mutta pippuriselle pikku pojalle sen ansaitseman ja rakastavan loppuelämän kodin?
Tarhalla ollessani
Nimeni (Draugužis) tarkoittaa ”ystävä”. Sellainen todella olen ja olen aina ollutkin. Harmi vain, entinen omistajani menetti terveytensä, eikä hän enää kyennyt hoitamaan minua. Näin ollen entisen omistajani, tämän vanhan rouvan sukulaiset, toivat minut tarhalle.
Luonnettani kuvataan erittäin positiiviseksi, sosiaaliseksi, suloiseksi ja leikkisäksi. Olen melko aktiivinen koira ja lähden mielelläni kävelylle vapaaehtoisten kanssa kirmaamaan koiratarhan takana olevalle suurelle niitylle.
Rakastan kaikkia tapaamiani ihmisiä, myös lapsia. Huomaathan kuitenkin, että adoptiot lapsiperheisiin tehdään aina tapauskohtaisesti.
Hullaannun ihmisistä ja heidän antamastaan huomiosta. Kuriositeettini on vetoava katseeni, jolla saan usein namuja ja silityksiä. Olen Ystävä isolla Y:llä myös muiden koirien kanssa.
Olisiko sinulla kärpän menevää koloa sydämessäsi? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.