10.7.2022

Ujo ja pelokas, mutta sitäkin hyväsydämisempi Drugelis etsii omaa rakastavaa loppuelämän kotiaan. ♥

Hei, minä olen Drugelis, 4-vuotias lempeä herrasmies vailla omaa kotiani.

Päädyin tänne Mazas Draugasin tarhalle, kun minut ja moni muu karvainen ystäväni otettiin huostaan perheeltä, jolla oli yksinkertaisesti liian monta koiraa vain muutaman käsiparin hoidettavaksi. Ja kun sanon, että meitä koiria oli liikaa, niin meitä todellakin oli liikaa: Pahimmillaan naapurimme laski, että meitä karvakorvia juoksenteli samassa talon pihamaalla jopa 15 kerrallaan. Karu totuus onkin, että siinä missä toiset keräävät postimerkkejä tai erikoisia kolikoita, niin täällä Liettuassa valitettavan monella on tapana keräillä ja hamstrata meitä koiria…

Tarhaelämäni on lähtenyt käyntiin varsin varovaisin tassuin. Käytöksestäni on helppo päätellä, etten luultavasti ole koskaan ollut kunnolla tekemisissä ihmisten kanssa, sillä jännitän kaikkia kaksijalkaisia melkoisesti. En ole tottunut ihmisten läheisyyteen, kosketukseen tai saati hellyydenosoituksiin. Kaikenlaiset varusteet, kuten pannat ja valjaat tuntuvat oudolta päällä, ja tähänastiset esiintymiseni hihnassa ovatkin tarjonneet kaikessa koomisuudessaan tarhan työntekijöille melkoisen komediashow’n.

Tähän mennessä lienee jo sanomattakin selvää, etten ole mikään valmis all inclusive –paketin kotikoira, ja osaa teistä lukijoista saattaakin siis kiinnostaa, millainen koira minä sitten olen. Valitettavasti kattavan vastauksen antaminen tuohon kysymykseen on kuitenkin melkoisen mahdotonta, sillä en ole tähänastisessa elämässäni saanut kertaakaan mahdollisuutta elää turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, jossa todellinen luonteeni ja potentiani olisi päässyt kasvamaan, kehittymään, näkymään ja viimein myös loistamaan.

Kuukauteni tarhalla eivät kuitenkaan suinkaan ole olleet informaatioköyhiä, sillä suojakodin tarjoaman turvan ansiosta hoitajani ovat päässeet todistamaan kirkkaita pilkahduksia mm. kiltteydestäni, viisaudestani, lempeydestäni, uteliaisuudestani ja halustani tutustua ja lähestyä ihmisiä. Voitte vain kuvitella, millainen ihmisen paras ystävä minusta voisikaan kuoriutua välittävässä, rakastavassa, kärsivällisessä ja (rescue)koirakokemusta omaavassa kodissa.

Monesti kuulee sanonnan, että vain taivas on omien unelmien, tavoitteiden ja potentian rajana. Minun kohdallani tuo raja on kuitenkin oman loppuelämän kodin puute. Haluaisitko sinä ehkä poistaa tuon rajan? ♥