Kuulumisia tarhalta 21.12.2023
Täällä Dugle taas hei! Minä edelleen täällä tarhalla odotan ja elän toivo sydämessäni, että joku päivä minutkin huomattaisiin ja pääsisin omaan kotiin. Vähän huonoja uutisia näin alkuun.. Tarhan väki huomasi, että kävelin vähän hassusti, ja minut vietiin viipymättä lääkäriin. Verikokeeni tulokset olivat erinomaiset, ja lisäksi minusta otettiin röntgen- ja magneettikuvat. Käyttäydyin oikein mallikkaasti lääkärissä, en ollut hiukkaakaan vihainen. Myös autossa kuljettaminen sujui kuin vanhalta tekijältä. Testeissä selvisi että minulla on nivelrikko oikean etujalan kyynär- ja olkanivelessä sekä välilevypullistuma. Nivelrikko on valitettavasti hyvin yleinen iäkkäämmillä koirilla. Tulen siis tarvitsemaan tulehdus- ja kipulääkitystä lopun elämääni.
Tämä vastoinkäyminen ei minua lannistanut, vaan tykkään edelleen lähteä lenkille. Minä oikein innostun kun näenkin jonkun kädessä hihnan. Hieman hitaampaa on kävelyni kuin ennen, mutta sohvaperunaksi minusta ei ole. Vielä puuttuisi se oma perhe. Olisiko vuosi 2024 se, kun löydän oman perheeni? ♥
6.03.2023
Päädyin tänne SOS Gyvunain koiratarhalle hyvin nuorena. Syystä tai toisesta en ollut enää hyödyllinen omistajilleni. Täällä Liettuan maaseudulla koirien tärkein tehtävä on edelleen toimia pelottavina ja haukkuvina ovikelloina. On todennäköistä, että minäkin toimitin joskus vahdin virkaa, kunnes omistajani saivat tarpeekseen ja sitoivat minut koirasuojan aitaan kiinni. Tästä elämäni käänteentekevästä tapahtumasta on jo yli 10 vuotta! Olen siis elänyt valtaosan elämästäni koirasuojassa. Vaikka tarha ei ole koiralle ideaali ympäristö, on eläinsuojissa huikeita eroja. Kyseinen koiratarha, jota kodikseni kutsun, on suojien parhaimmistoa. Minua ja monta muuta kaltaistani senioria, jotka eivät osaa edes kuvitella tarhaelämän ulkoista elämää, haistelemme nyt uuden elämän tuulia, sillä olemmehan päässeet tällaisen ihmeellisen asian ääreen kuin adoptio-ohjelma!
Uutta tämä kaikki on nyt myös tarhan väelle, jotka kaikella rakkaudella ovat hoivanneet meitä vuodesta toiseen, mutta jotka varovaisen toiveikkaina uskaltautuivat heittäytyä yhteistyöhön suomalaisen rescue-yhdistyksen kanssa.
Minusta on selvästi pidetty täällä hyvää huolta. Minua kuvataankin energiseksi ja elinvoimaiseksi senioriksi, jonka lammikon kokoisista kauniista silmistä näkyy elämän ilo. Ja silmäni muuten kostuvat ihmisen antamasta huomiosta. Olenkin tällainen tomera täti ja kaunosielu samassa paketissa. Nautin suuresti pitkistä kävelylenkeistä luonnossa, mutta myös uusi puostoympäristö on minulle jo itsessään erittäin rikastuttava kokemus, saatikka oma koti ja oma ihminen!
Minulla on todettu patti rintakehässäni, mutta se osoittautui vain haitattomaksi rasvapatiksi, ei sen kummempaa.
Tarhaolosuhteissa en erityisemmin pidä toisista koirista. Tämä voi johtua vähäisten resurssien jatkuvasta vahtimisesta, joka on kuitenkin koira-arjessa tarhaympäristössä ihan tavallista. Näin ollen minua suositellaan vain ainoaksi lemmikiksi.
Koska olen elänyt tarhalla pitkään, saattaa kotiutumiseni ottaa aikaa. Toisaalta tarha, jossa olen saanut elää, muistuttaa monin tavoin kotia ja olenkin varsin hyvin sosiaalistunut osaavien ja sitoutuneiden koirahoitajien käsissä. Ihmisten huomio on minulle kaikki kaikessa.
Vaikka elänkin hetkessä täysillä, haluaisin vielä elämäni aikana kokea oikean kodin lämmön ja rakkauden. Olisiko elämäni kevät vihdoin koittamassa? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.