Olen saanut oman kodin 01.2024 ♥
Päädyin tänne Mazas Draugasin koiratarhalle, kun omistajani päätyi sairaalaan, eikä koskaan palannut takaisin. Jäin yksin ketjun jatkeeksi pihamaalle odottamaan. Itse asiassa siinä, että olin ketjuun kytkettynä ja ulkokoirana kaiken aikaa, ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Valitettavasti näkemys siitä, ettei talo ole kunnon talo ilman vahtokoiraa, on vielä täällä Liettuan maaseudulla valitettavan yleinen. Normaalista poikkeavaa oli kuitenkin se, että talo hiljeni ja ruokakuppi tyhjeni.
Kuvista näet, kuinka kovasti odotin, että joku tulee luokseni. Kun minua tultiin noutamaan turvaan, avautui minulle samalla ihmeellinen iso maailma, jossa on ystävällisiä ihmisiä, ruokaa ja huolenpitoa.
Olen vielä nuori ja aktiivinen koira, jolla on vielä paitsi paljon annettavaa, myös paljon opittavaa. Rakastan ihmisten huomiota ja kehu itsessään käy minulle palkkioksi. Tämä on uusien omistajieni hyvä tietää, sillä tulen tarvitsemaan jonkin verran tapakoulutusta, jossa motivoiminen on tärkeää.
Yksin jäädessäni en jää toimettomaksi, vaan järsin asioita, jos olen ulkosalla puran esimerkiksi energiaani koiratarhan rakenteisiin, myös harmittomasti keppeihin ja kuopan kaivamiseen. Johtuukohan siitä, että olen tottunut kehittämään itselleni ajanvietettä? Uusien omistajieni on kuitenkin syytä varautua myös jonkin tasoiseen eroahdistukseen.
Luonteeltani olen leikkisä ja hauska poika. Tykkään juoksemisesta, leikkimisestä, pitkistä kävelyistä. Osaan kävellä mukavasti hihnassa. Olen ystävällinen ihmisille, mutta ainakaan tarhaoloissa en ole tullut juttuun kaikkien koirien kanssa. Nallukkamaisen ulkokuoreni alla piilee siis pieni päällepäsmäri. Olen nimittäin välillä hieman dominoiva. Tämä asia voi kuitenkin muuttua ajan kanssa, kun minun ei enää tarvitse kilpailla tarhaolosuhteissa tai pelätä muita koiria. Tämä dominoiva käytökseni voi nimittäin myös selittyä pelolla muita koiria kohtaan. Vaikka turkkini on pitkä, en varista karvaa. Pääsin käymään trimmaajalla ja olin kuin uusi koira!
Paras paikka, ainakin tämän hetken valossa, on minulle koti, jossa saisin ainakin aluksi olla ainoa lemmikki.
Kanssani aika ei käy tylsäksi. Tarhan väki uskoo, että koulutus, aktivointi, virkikkeellistäminen ja aika itsessään auttavat minua laskemaan kierroksia ja vetämään henkeä.
Olen sellainen oman ihmisen koira. Vielä se oma ihminen kuitenkin puuttuu. Olisitko se sinä? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
