Minun elämä on kuin seikkailutarina. Synnyin Moskovassa ja sitten omistajani päätti lähteä parempien työpaikkojen perään Amerikkaan. Hänellä ei ollut paikkaa, mihin minut laittaisi, joten hän löysi kaukaiset sukulaiset Liettuasta ja toi minut tänne. Siksi minulla on jo hieno EU-passi.
Liettuassa sitten se sukulainen sairastui eikä voinut pitää minusta huolta. Niinpä jouduin tarhalle. Täällä on paljon ihania ihmisiä ja rakastan heitä kaikkia. Odotan kärsivällisesti ja hiljaa ulkokopissani ja heilutan häntää ihan hurjasti kun joku tulee luokseni.
Täällä niitä koiria on kuitenkin vähän liikaa, minä haluasin olla enemmän rauhassa ja ihmisen kanssa. Haaveilen siitä, että omistajani tulisi takaisin. En ymmärrä, miksi minut hylättiin ja vietiin paikasta toiseen. Olin valmis olemaan hänen uskollinen ystävänsä loppuelämäni, enkä ymmärrä miksi minut jätettiin.