Tulin tänne tarhalle maatilalta, jossa asustelin 20 muun koiran kanssa. Tilan vanha rouva rakasti meitä, mutta hänellä ei ollut aina varaa edes ruokaan, joten olimme usein nälkäisiä. Niinpä vaeltelimme vapaana pelloilla ja kylässä ruokaa etsien. Ei niin isossa laumassa saa myöskään ihmiseltä kaipaamaamme huomiota ja rakkautta. Puolet laumastamme päätyi tänne Mazas Draugaksen tarhalle.
Kun tulimme veljeni Andisin kanssa pieninä pentuina, olimme hyvin arkoja ja säikkyjä. Mutta täällä tarhalla on ollut aivan ihana vapaaehtoistyöntekijä, joka on antanut meille paljon aikaansa, huomiota ja rakkautta. Niinpä meistä on kasvanut rohkeita, uteliaita ja leikkisiä koiranpentuja. Rakastan saada huomiota ja hellittelyjä. Olen veljeäni rohkeampi ja energisempi. Tulen hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta painiksi pistän useimmiten veljeni kanssa. Hoitajani naureskelevat, että minulla on kuulemma koko tarhan kovaäänisin haukku, jonka tunnistaa kaukaa. Niinpä tiedän joutuvani uudessa kodissani opettelemaan uusia tapoja. Mutta nuori kun olen, niin kärsivällisyydellä ja postiiivisella vahvistamisella opin varmasti kotikoiran tavoille.
Valitettavasti kukaan täällä Liettuassa ei ole osittanut kiinnostusta minua kohtaan, joten siksi käännyn teidän suomalaisten puoleen. Löytyisikö sieltä minulle ihana perhe, joka haluaisi antaa minulle ikioman rakastavan kodin ♥