Olen saanut oman kodin 01.2025 ♥
Shakki ja Matti! Sainpas huomiosi!! Se on hyvä, sillä oon aika sosiaalinen kaveri!
Miksi oon täällä koiratarhalla? No mun entinen omistaja menehtyi, mutta se oli mulle tavallaan onnenpotku. Elin koko elämäni nimittäin ketjun päässä ilman kunnollista sään suojaa ja ravintoa. Nyt saan vihdoin elää mukavaa koiranelämää ja nauttia parhaista päivistäni kuin paraskin porvari! No totta puhuen koiratarhan arki ei sekään mitään autuutta ole, vaikka tämä Liettuan Klaipedassa sijaitseva Linskomios Pedutes -koiratarha on tunnettu hyvästä maineestaan ja maltillisesta koiramäärästä.
Toivoni vielä paremmista päivistä laitan Suomeen, huhujen mukaan koirien luvattuun maahan, sellaiseen, jossa koiria pidetään perheenjäsenenä, eikä heitetä pihalle sään armoille. Olen kuullut uskomattomia juoruja jopa siitä, että jotkut meistä saavat nukkua pääjalkaisten pedissä, jota kai sängyksi kutsutaan ja hitsautua omistajansa kylkeen torkkujen ajaksi? Onko se totta?! Mene ja tiedä. Matti uskoo nimittäin vasta kun näkee.
Tuun aika hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta en anna niiden pomotella. Jos joku häiritsee, tai pomottelee, erityisesti silloin, kun olen väsynyt, kerron kyllä suoraan, ettei tässä nyt ihan mitä tahansa suvaita! Kissat? No, ne ei kiinnosta mua yhtään. Tarhalla ne käppäilee ohi ulkoiluhäkissä, eikä mua ne hetkauta, joten varmaan pärjäisin kissojenkin kanssa hyvin kotona.
Lapsista ei ole kokemusta, koska täällä ei ole lapsia testattavana, mutta oon kiltti ja ystävällinen, joten luulisin, että meistä tulisi kavereita.
Mulla ei hymy hyydy tiukassakaan paikassa. Täällä koiratarhalla olen saanut huumoriveikon maineen ja luonteeltani olenkin ainakin omasta mielestäni tosi hauska tyyppi. Joukko suomalaisia meistä koirista intoutuneita itseään koirapelastajiksi kutsuvia ihmisiä tuli tänne hieromaan tuttavuutta kanssamme. Saanen kuitenkin huomauttaa, minä se todellinen pelastaja eli rescuekoira olen, isolla R:llä. Pelastan ihmisiä hädästä esimerkiksi silloin, kun heillä on tylsää! Tämänkin retkueen sain ketterästi kiepautettua ympärilleni hännän heilautuksella. Hilpeä olemukseni näkyi kuulemma aitojen läpi parkkipaikalle asti. Tulin heitä portille vastaan ensimmäisenä koirana isännän elkein. Tämä kohtaaminen oli vain muutamia päiviä siitä, kun olin saapunut isäntäni menettäneenä tarhalle. Tästä kaikesta voi päätellä, että olen sopeutuvainen koira.
Sain viettää päivän näiden pääjalkaisten seurassa ollen yhden heistä nimikkokoira kokonaisen päivän ajan. Retkeilimme tunnin ajomatkan päähän Kuurinkynnäkselle Nidan pikkuiseen, idylliseen kalastajakylään, jossa kävimme ravintolassa lounaalla. Matkan varrella pysähdyimme kävelemään hiekkadyyneillä. Kutsuivat minua mainioksi seurakoiraksi, hurmuriksi ja ties miksi. Seurueen toinen uros, ”Kalle” ei oikein pitänyt minusta. Machoilin kuulemma liikaa, minua eivät epäsuosionosoitukset hetkauttaneet, vaan porhalsin vain päättäväisesti eteenpäin. Ravintolassa osasin rauhoittua hienosti tehden tuttavuutta myös naapuripöytien väkeen.
Täytyy myöntää, että kesäretki Nidan pehmeille hiekkadyyneille teki hyvää, vaikkakin paluumatkalla iski väsymys. Ahtaassa autossa harmistuin, kun muut koirat eivät antaneet minun olla rauhassa. Silloin hieman ärähdin, mutta se ei siinä tilanteessa ollut mikään ihme, kun itse kullakin alkoi olla matkaväsymystä.
Elämä ketjun päässä ei onneksi ole lannistanut mua, mutta toki tylsät muistot saattavat putkahdella pintaan erilaisissa tilanteissa, joita en itsekään osaa nimetä. Vaikka olen todella noheva, positiivinen ja pelottoman oloinen koira, joka ottaa uudet asiat vastaan rauhallisesti ja itsevarman oloisesti, on hyvä muistaa rankka taustani. On melko selvää, siinä ympäristössä sosiaaliset taitoni eivät ole voineet kehittyä parhaimmiksi mahdollisiksi. On tärkeää, ettei minua laiteta liian vaikeisiin paikkoihin liian aikaisin. Olen kuitenkin hyvin sopeutuvainen ja nopea oppimaan. Ihmisen huomio on minulle iso palkinto.
Missä voisin asua? Kuulemma melkein missä vaan! Isossa kaupungissa tai pienessä kylässä, kunhan en joudu pihakoiraksi. Mun paikka on sisällä oman perheen kanssa. Löytyisikö luotasi etsimäni tärkein asia eli perhe? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
