Tulin tarhalle syyskuussa 2019 ja olin aluksi tosi ujo. Tarhalla oli paljon haukkuvia koiria ja minulle maalaistytölle se oli vähän liian jännää. Totuin kuitenkin nopeasti uuteen kotiini ja olen ihan iloinen ja vikkelä pikkutyttönen. Rakastan lenkkejä vapaaehtoisten kanssa ja toiset koirat ja lapset on kivoja.
Minulla on nyt mahdollisuus uuteen elämään ja se on tosi hyvä juttu. Entinen omistajani ei nimittäin välittänyt minusta. Tarhan tytöt tulivat kylääni hakemaan yhtä koiraa, josta oli soitettu ja minun omistajani, joka asui naapurissa, kysyi heti ottaisitteko tämänkin koiran. Miksi? Koska en tarvitse sitä enää. Minulla oli ollut vahinkopennut ja yleensä ihmiset ei tykkää siitä. Liikaa vaivaa. Olin ulkokoira, koirankoppikoira, ketjukoira ja täysi rasite omistajalleni.
Sitä on joskus vaikea ymmärtää. Katso nyt minua! Miten ihmeessä voin olla kenellekään rasite!