Ihmiset käy täällä kerran päivässä hoitamassa meitä ja nekin on ihan kivoja. Kerran meillä oli täällä joulujuhlat kaikille tarhan vapaaehtoisille ja sinne tuli sellainen suomalainen täti, joka istui penkillä ja söi namin näköistä voileipää. Tungin hänen syliinsä ja istuin siinä koko illan. Täti ei päässyt nousemaan ylös tuoliltaan koko iltana, mutta ei hän näyttänyt siitä pahastuvan. Minun kanssa on kiva olla!
On minullakin ollut pahoja hetkiä elämässä. Kun minut löydettiin, kumpikin etujalkani oli poikki. Olin kipeä, väsynyt ja masentunut. En halunnut syödä mitään ja tarhan ihmiset olivat kovasti huolestuneita. Sitten he jostain syystä tarjosivat minulle Feta-juustoa ja siitä minä tykkäsin ja aloin vähän piristyä. Elin juustolla kokonaisen viikon ja arvaat nyt, miksi minun nimeni on Feta! Onnettomuuden jäljiltä etujalkani ovat vielä käyrät ja kävelen hassusti. Älä anna sen häiritä itseäsi, olen tosi kiva koira!