Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Filis nyk. Fedja

26.3.2022

Minä opin luottamaan omaan perheeseeni enkä ole paha koira.

Hei, meidän mummo kuoli. Tässä me nyt istutaan yksin ketjussa. Ties kuin kauan ollaan istuttu, kun yksi mukava täti löysi meidät. Nyt meille tuodaan ruokaa edes. Siis minulle ja minun pikkukamulle.

Ollaaan me aika yksinäisiä. Ympärillä on vain tyhjiä pikku maatiloja. Maaseutu tyhjenee ne sanoo. Nuoret on lähteneet maailmalle. Täti sanoi, että minulla on älykkäät silmät. Se on ehkä ihanin asia, mitä minulle on koskaan sanottu.

Lisää uutisia

Olen oppinut paljon täällä tarhalla. Kuljen kauniisti remmissä, olen ystävällinen muille koirille. Kun ihmiset tulevat tarhalle ja muut koira metelöivät ja juoksevat hurjasti, minä odotan vuoroani
kärsivällisesti. En hauku, en hypi, istun ja odotan niin kuin oikea intellektuaali herrasmies.

Minun päiväni paras hetki on, kun luokseni tullaan hihnan kanssa, pääsen pikku kävelylle ja saan ruokani. Sitten joudun taas odottamaan yksin seuraavaan päivään asti tätä ihmeellistä
hetkeä. Olen lyhytkarvainen ja ulkokoppi alkaa olla minulle liian kylmä.

Uusille ihmisille saatan aluksi näyttää hampaitani ihan silleen varoituksena että “kuka sinä olet ja teetkö jotain pahaa?”. Siksi sopisin perheeseen, jossa ei ole lapsia ja jossa osataan olla minun kanssa ihan rauhassa ja kiltisti ja opetetaan minulle, että ihmisen käsi ja erilaiset käsittelyt eivät ole paha juttu. Tarhalta on lähtenyt omiin koteihin muitakin sellaisia koiria kuin minä ja heistä on tullut ihan onnellisia.