Kuulumisia tarhalta 15.1.2024
Olin jo pidempään katseellani seuraillut kaksijalkaisia muukalaisia, jotka tarpoivat häkkini ohi ja juttelivat minulle mennessään. Kovin vieraalta tuo puhe kuulosti, ovat kai sieltä Suomesta, jonne jotkin meistä matkaavat. En oikein jaksa uskoa, että minun kaltaisestani olisi siellä kukaan kiinnostunut, on parempi olla ajattelematta sitä liikaa.
Se, että muukalaiset pysähtyivät tänään häkkini kohdalla talutushihnan kanssa aiheutti minussa alkuun lähinnä hämmennystä. Vaati hieman herkkuja, jotta rohkenin tulla ulos kopistani. Häkkikaverini on minua sosiaalisesti rohkeampi ja minä katselen hieman alta kulmain hänen saamaansa huomiota. Kun sain hihnan kiinni pantaani niin tiesin kyllä mitä tehdä, lenkkeily on tarhakoiralle harvinaista hupia. Ilmeisesti tuo muukalainenkin tiesi mitä tehdä, ainakin hän seurasi minua hihnan päässä.
Kun tallustin tarhan ympäri tavallista reittiäni, minun oli pakko välillä salaa vilkuilla seurasiko tuo muukalainen minua edelleen. Seurasi. Räntälumi teki paakkuja jalkoihini, mutta en välittänyt vaan pistin juoksuksi. Välillä muukalainen juoksi rinnallani tai edessäni. Jokin sydämessäni meinasi läikähtää. Sitten muukalainen pysähtyi ja katsoi minua kehuen. Minä väistin koko olemuksellani, huomio häkeltää minut edelleen. En tiedä mitä se tarkoittaa, jotain hyvää vai huonoa. Toisinaan mieleni tekisi luottaa johonkin ja koitin ottaa selvää muukalaisestakin haistelemalla turvallisesti takaapäin. Kyllähän minä jo tarhan työntekijöiltä pyydän toisinaan itsekin rapsutuksia.
Tulemme takaisin häkilleni. Saan vielä ovella herkkuja muukalaisen kädestä. Sitten vetäydyn jälleen takaisin kuoreeni.
————————————————————
Päädyin Mazas Draugasin koiratarhalle Panevezyn alueelta, josta minut löydettiin kadulta yhden kerrostalon alakerrasta. Talon asukkaat kertoivat, että joku oli jättänyt koiran siihen hyljätäkseen hänet. Nämä samat huolehtivaiset naapurit soittivat kunnalliseen koirataloon, jossa meitä irtolaisia pidetään 14 vuorokautta. Vaikka minua ei tultukaan noutamaan, sain onnekseni jatkaa maanpäällistä elämääni, sillä tämä kunnallinen löytöeläintalo tekee yhteistyötä yksityisen koiratarhan kanssa, jossa parhaillani olen.
Luonteeni on vakava, rauhallinen ja hitaasti lämpenevä. Kurja elämäni on saanut aikaiseksi sen, että olen melko sulkeutunut. Otan kyllä mielelläni silityksiä hieman hämmentyneenä vastaan, mutta enempää en osaa pyytää. Välillä olen heiluttanut vahingossa häntääni, mutta pian taas vakavoidun ja synkistyn, kuten Nalle Puhin kaveri Ihaa konsanaan, jolla on aina musta sadepilvi päänsä päällä.
Tulen toimeen muiden koirien kanssa. Reipas, mutta ei liian aktiivinen koirakaveri saattaisi auttaa minua kotiutumisessa. Leikkikaveriksi minusta ei taida olla. Vaikka en näytä tunteitani enkä hae kontaktia, kaipaan ihmisen hyväksyntää ja huolenpitoa. Minulle paras ympäristö oppia elämästä olisi rauhallinen asuinpaikka rauhallisen ihmisen luota. Ehkäpä minua varten on siellä joku, joka näkee tämän vaatimattoman turjakkeen kovan pinnan alle ja saisi minut sulamaan? Olisitko se sinä? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.