Omistajani soittivat eläinsuojeluyhdistykselle ja sanoivat, että eivät halua minua, tulkaa hakemaan pois. Näky oli surullinen. Siellä vain olin yksin ketjussa pihan perällä, kylmä maapohja kopissa, minä murisin ja pelkäsin. Pyysivät omistajaani irroittamaan ketjun ja pelkäsin häntä niin paljon, juoksin mahdollisimman kauas pois. Eläinsuojeluihmiset kysyivät, miksi koirasi pelkää sinua niin paljon, mitä olet tehnyt, miksi et pidä koirastasi huolta, miksi et halua koiraa? Mies vain tuijotti ja sanoi, että minä olen hyödytön koira, en hauku tarpeeksi, hän tarvitsee Dobermannin. Oli niillä eläinsuojeluihmisillä taas kiukunkyyneleet silmissä. He niin haluaisivat, että omistajani kaltaiset ihmiset eivät ikinä saisi lupaa pitää mitään eläintä.
Minä taas muutuin kuin toiseksi koiraksi, kun pääsin autoon näiden kivojen ihmisten kanssa. Häntä heilui ja olin niin onnellinen. Ei se mitään, että joudun nyt asumaan tarhalla häkissä, en ole enää ketjussa kiinni ja saan ruokaa ja vähän rapsutuksia ja ulkoilua.