Liettuassa ei ole enää tappotarhoja. Jos vuonna 2009 Vilnan kunnallisella tarhalla nukutettiin 5 000 koiraa, niin vuonna 2017 enää 15 sairasta koiraa. Tilanne paranee koko ajan. Miten se liittyy minuun, maailman komeimapaan huskymixiin? Sikäli, että jotkut pienempien kuntien tarhat taistelevat yhä koirien lukumäärien kanssa ja kun joku karvanaama on kuluttanut häkin lattioita 14 päivää, niin jotain pitää tehdä.
Usein vastaus on yksityiset tarhat. Kunnalliset tarhat soittavat heille ja ilmoittavat hyvistä, nuorista ja terveistä koirista, joita kukaan ei ole hakenut pois määräajan kuluessa. Koirista, joille he mielelllään soisivat uuden mahdollisuuden ihmisen parhaana ystävänä.
Niin kuin minä. Kylläpä minua onnisti. Minulla on varmaan ollut joskus perhe, sillä osaan istua ja antaa tassua. Mitä tapahtui perheelleni, voimme vain arvailla. Rakastan leluja. Olen aktiivinen, energinen, nuori poika. Tulen toimeen tyttökoirien kanssa, poikakoirien kanssa minua ei ole vielä testattu. Jos rakastat naapureitasi, unohda minut. Jos olet metsien ja peltojen valtaaja, luontoa rakastava aktivisti, olen ystäväsi seikkailuissasi.