Kyllä minun elämäni on saanut prinsessakäänteen. Olin maaseudulla yhden miehen ketunpelottajakoira. Eli minä ja muut koirat juostiin pihalla ja meidän tarkoitus oli pitää ketut poissa kanojen luota. Jos me tultiin liian lähelle miehen taloa, niin hän huitaisi meitä luudalla. Sellaista meininkiä meillä oli, kun eläinsuojelyhdistys tuli paikalle. Mies oli soittanut heille, että pihalla on taas liikaa pentuja. Hups hups, tädit vei meidät kaikki koirat pois sieltä pihalta.
Minut tuotiin tarhalle toukokuussa ja olin tosi peloissani. Jähmetyin, kun minua koskettiin ja yritin jopa purra ihmisiä. Sitten kiinnyin kovasti yhteen vakiohoitajaan tarhalla ja muutenkin vähän rohkaistuin.
Mutta ei tässä kaikki! Viime viikolla pääsin ihan oikeaan kotihoitoon! Hoitoperheessä on Äiti ja Armanis-koira. Pelkäsin Äitiä ihan kauheasti aluksi, mutta parin päivän päästä hän olikin rakkain ihmiseni ja haluan olla aina Äidin lähellä. Armanis ei tykkää siitä ollenkaan ja tunkee meidän väliin koko ajan. Minä olen kohtelias tyttö ja annan Armanin pomotella minua. Armanis ei edes anna minun leikkiä sen leluilla. Siksi olen ovela ja kun Äiti ja Armanis nukkuu yöllä, niin hipsin lelulaatikolle ja alan tonkia siellä ihan innoissani että kolina vain kuuluu.
Rakastan Armania yli kaiken. Matkin häntä kaikessa. Kun Armanis hyppää sohvalle, niin minäkin. Armanis opettaa minulle paljon kotikoiran juttuja. Kun Äiti lähtee töihin, niin Armanis sanoi, että nyt pitää nukkua ihan hiljaa ja rauhassa, koska kun Äiti on kotona niin hänen hoitamisessaan on niin paljon töitä, koko ajan pitää leikkiä ja kerjätä nameja ja hassutella. Kun Äiti lähtee, saamme vihdoin levätä. Myös ulkona lenkeillä on niin paljon pelottavia, uusia juttuja, että ilman Armania olisin ihan hukassa. Sisäsiisteys pitää opetella, kun jännitän ulkona juttuja niin paljon, etten ollenkaan halua pissata.
Muuten, Armanis on kanssa rescuekoira. Hän oli kerran maaseudulla pahassa perheessä, jossa häntä lyötiin ja Armaniksella kesti kauan, ennen kuin hän oppi luottamaan ihmiseen. Nyt hän sitten opastaa minua kotikoiran elämään. Eikös ole ihanaa!
Tänään meillä oli vieraana sellainen suomalainen täti, Äidin ystävä, ja he ottivat minusta vähän videota. En tykännyt siitä tädistä ollenkaan. Sen poikakin pistäytyi meillä ja nostin vähän niskakarvoja ylös. Äiti sanoi, että oikeasti olen paljon iloisempi ja vilkkaampi koira, mutta jähmetyin vähän näistä vieraista. Olen yhden ihmisen koira ja nämä vieraat hermostuttavat minua. Mistä sen tietää, voinhan vielä oppia elämään vaikka millaisessa perheessä, mutta nyt näyttäisi sille, että sopisin hyvin yhden Äidin mussukaksi kerrostaloasuntoon. Olen hiljainen ja pieni kuin pesusieni. Toinen koira on ihan hyvä juttu, kun tulen kaikkien koirien kanssa toimeen ja toisen koiran seura tekee minusta rohkeamman uusissa tilanteissa.
Prinsessatarinani sai aikamoisen vaarallisen käänteen, kun tuo suomalainen täti otti minut mukanaan eläinlääkärille. En pitänyt siitä yhtään, vaikka olin tosi kiltisti ja hiljaa. Kun tultiin eläinlääkäriltä, niin ennen hoitokotiin menoa pistäydyttiin tädin kotona ja minä tyttöhän lähdin karkuun. Minussa on luonnetta kuin leijonassa ja minua ei noin vain viedä ympäriinsä. Olin karkuteillä metsässä viikon ajan kunnes jäin kiinni kaikkien näiden tätien asentamaan loukkuun. Olin siitäkin tosi vihainen enkä suostunut edes nukkumaan häkkiin laitetun peiton päällä. Olen itsenäinen nainen enkä tee niin kuin käsketään.
Tämän seikkailun jälkeen tädit miettivät, että uudelta perheeltäni vaadittaisiin taitoja ujon ja sielukkaan itsepäisen koiramaisuuteni kesyttämiseen. Pitäisi olla sen verran koirakokemusta, etten pääsisi karkuun. Paljon, paljon rakkautta ja aikaa todistaa minulle, että ihmiset ovat hyviä.
Mutta nuo tädit tietävät jo, että minusta tulee ihana koira. Palkitsen kaiken työn moninkertaisella uskollisuudella ja rakkaudella.
Sellaista omaa kotia haluaisin nyt etsiä, kirjoita rohkeasti ja kysy lisää.
Lisää uutisia
Terkkuja täältä hoitopaikasta.
Olen ollut kotihoidossa nyt muutaman kuukauden ja sanovat minua todella helppoksi koiraksi. Tulen hyvin toimeen perheen koirien, kissan ja marsunkin kanssa. Olen ihan sisäsiisti tyttönen ja jos perhe lähtee asioille jään kiltisti kotiin nukkuman.
Miehet ja lapset on minulle vähän kovempi paikka ja lämpenen heidän suhteen aika hitaasti, mutta jos kukaan ei ahdista minua väkisin nurkkaan ja silittele väkisin, niin olen rauhallinen ja tarkkailen ja katselen kauempaa. Jos minua alkaa ahdistaa niin näyttää hampaita ja voin näykkäistä varoituksena, jos tilanne menee minulle todella ahdistavaksi. Omalle ihmiselle olen maailman hellin ja iloisin ja uskollisin ystävä.
Haluan tosi paljon leikkiä muiden koirien kanssa, mutta tarvitsen silti perheen, joka osaa auttaa arkaa koiraa ja on valmis antamaan minulle aikaa niin paljon kuin tarvitsen.
Kaupunkioloissa jännitän enemmän, mutta rauhallisilla lenkkipoluilla olen rohkea ja iloinen.
Oma perhe olisi ihana asia, mutta jaksan kyllä odottaa sitä minulle sopivaa kotia.