Olen ollut tarhalla tammikuusta 2020 koska kävin tarpeettomaksi omistajalleni. Jonkinlainen lopputalven siivous heillä käynnissä. Ops, laitetaanko nämä vanhat pyyhkeet roskiin, tämä rikkinäinen pöytä kiertoon ja tämä tarpeeton koira tarhalle 🙂
Olisi niin kiva, jos yhden roska olisi toisen aarre. Tarhan tytöt näkevät niin ihmeellisiä koirakohtaloita. Tarpeeton ulkokoira Liettuan maaseudulta muuttaa Suomeen ja nukkuu nassukki silkkityynyllä omistajan vierellä ja pukee talvitakin päälleen ja syö ekologista lihaa. Liettualaiset omistajat muuttavat ulkomaille ja tuovat koiran tarhalle, koska koiraahan ei voi ottaa mukaan, kun muuttaa pois maasta ja kas kummaa, perhe Englannista adoptoi koiran ja koira lähtee häntä heiluen ja EU-passi kainalossa ulkomaille.
Toivottavasti minullekin kävisi niin onnekkaasti.
Lisää uutisia
Niin se vain on, että asiat eivät aina mene kuten ajattelisi.
Moikka kaikki, minä olen Alma (entiseltä tarhanimeltä Greisi) ja asun Suomessa omassa ihanassa kodissa äidin ja koirakaveri kanssa. Minä muutin tänne tarhalta kesällä 2020.
Mua oli odottamassa täällä energinen ja leikkisä koirakaveri, vauhtivesseli Rey. Kaikki ajattelimme, että me voitaisiin olla superhyvä tiimi, kun minäkin jo tarhalla tykkäsin kovasti touhuta ja tulin hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja olenhan vielä nuori ja toimelias.
Noh, kaikki ei mennytkään ihan ajatusten mukaan.
Me rakastetaan kaikki toisiamme ja tullaan hyvin juttuun, mutta mun ja Reyn energiatasot onkin aivan vastakohtaiset. Hän on tosi energinen ja rakastaa pitkiä lenkkejä, koirapuistoilua, touhuja ja haluaisi niin kovasti leikkiä mun kanssa päivät pitkät, mutta mä en ihan olekaan samaa sorttia. Tänne kotiin kun pääsin, niin musta kuoriutuikin ihan uusia puolia ja rakastan köllöttelyä, pieniä metsäretkiä, mutta ei kovin pitkiä ja voisin vaan istuskella sylissä rapsuteltavana.
Kyllähän mä tietty tykkään leikkiä ja peuhata, mutta ihan eri svääreissä kuin Rey.
Mun kotituminen on sujunut tosi hyvin ja tulin heti toimeen Reyn kanssa, mutta oon tietyissä asioissa vielä vähän varovainen. Tykkään kovasti ihmisistä, mutta äänen korottaminen on mulle pelottava asia ja saatan jopa ns. paeta paikalta. Tästä johtuen esim. pienten lasten perheet ei sovi mulle. Vieraat ihmiset ei ole mulle ongelma ja tykkäänkin, jos meillä käy vieraita, kun voin kiivetä kaikkien syliin ja istuskella ja nauttia rapsutuksista. Toiset koirat on välillä taas vähän pelottava juttu ja varsinkin isot koirat ja niille saatan herkästi haukkua. En oikein vielä tiedä miten heihin tulisi suhtautua. Lenkeillä osaa pikkukoiria tykkäisin moikata, mutta lopussa kuitenkin rohkeus pettää ja nään paremmaksi vaihtoehdoksi sittenkin varuiksi haukkua heillekin. En oikein uskalla tutustua muihin kunnolla, vaikka taas kaverisi moikkaisi mielellään vaikka kaikki.
Koirapuistoissakin olemme käyneet minun vaihtelevalla menestysellä. Jos kaverit siellä antaa mulle tilaa, niin kaikki menee hyvin, mutta jos ovat liian innokkaita ja tulevat iholle ahdistun ja pistän haukkukonsertin pystyyn. Välillä jahtaan siellä kaikkia ja kukaan ei oikein tiedä, onko se mun leikkiä vai ahdistusta. En ole ehkä ihan varma itsekään.
Haaste meillä on siis se, että kaikki mistä kaverini tykkää ja nauttii on mulle pelottavaa ja rauhassa opettelu haasteellista, kun Rey tarvitsee energisenä kaverina paljon aktiviteetteja, kun minä taas mieluummin köllöttelisin kainalossasi sohvalla.
Olen tosi iloinen, että äitini haluaa ajatella mun parasta ja se tietää että mun olisi parempi rauhallisemmassa kodissa, toisen matalaenergisemmän koiran kaverina tai ihan ainoana koirana.
Haasteenikaan ei ole mitään kamalan pahoja ja meille rescueille aika tyypillisiä, mutta mun pitäisi päästä harjoittelemaan niitä rauhallisesti. Mä kun oon vähän sellainen taivaanrannan maalari. Lähden mielelläni ulos, mutta nautin siitä, jos voi rauhassa haistella ja katsella maisemia ja mielellään tietenkin jokaisen ruohotupsuun tutustuminen on tärkeää ja pullakahveillakin voidaan käydä, jos saan siis istua sylissä… tietty.
Ainiin ja mähän olen myös ihan citykoira. Osaan kulkea julkisilla ja tiedän, mikä on ratikka ja metro. En hauku kotona rapun äänille ja en ole kärsinyt eroahdistuksesta. Muista lemmikeistä ja lapsista en osaa sanoa, mutta en kuitenkaan etsi kotia pienten lasten perheestä. Olen ollut myös vapaana ja sekin sujui hyvin ja en ole osoittanut suurta metsästysviettiä ja Multirestenssibakteeritkin minulta on testattu Suomessa ja ne olivat negatiiviset. Tällainen olen siis tällä hetkellä, mutta muistathan että en tiedä millainen olen jossain muualla.
Olen siis kaikin puolin mahtava pakkaus, kunhan huomioit pikku tarpeeni =)