Mä olen kyllä aikamoinen taituri!
Mulla oli oma koti omakotitaloalueella – tai no koti ja koti, mutta kuitenkin. Kesäkuussa mä sitten otin ja karkasin ja pyörin pitkin maita ja mantuja. Seurailin koiranulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä ja kerjäsin ruokaa milloin mistäkin ja etsiskelin öiksi suojaa talojen pihoilta. Kuukauden mä ehdin juoksennella, kun sitten mut saatiin kiinni ja palasin kotiin. Viikon mä siellä oleilin, kunnes lähdin jälleen livohkaan.
Sillä tiellä olinkin sitten nyt lokakuuhun asti ja perhettäni ei enää kiinnostanut ollenkaan, vaan hylkäsivät minut tyystin.
Nyt mä olen päässyt kotihoitoon ja olen edistynyt ihan huimasti. Olen sellainen nöyrä, kiltti ja ystävällinen poika ja rakastan leikkimistä ja varsinkin juosta pallon perässä. Muiden koirien suhteen olen enemmän alistuva ja en hae konflikteja. Tykkään kovasti olla sylissä ja olen oppivainen ja haenkin paljon ihmisen hyväksyntää. Haluan olla kaveri.
Perheen kissat on kivoja. Vanhemman ja arvokkaan kissan annan olla ihan rauhassa ja nuoremman kanssa me leikitään kaikenlaisia peuhuleikkejä.
Aluksi mä olin aika haukkuvainen ja kommentoin vähän kaikkea, mutta nyt haukuskelen enää leikkiessäni ja jos joku tulee ovesta sisälle. Yöt nukun rauhallisesti ja alun merkkailutkin ovat jääneet pois, kun olen tottunut uuteen paikkaan.