Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Haciko II

24.3.2022

Osaan kulkea hienosti hihnassa ja olen kiltti, vähän ujo poika.

Sain tuon nimeni jonkun japanilaisen koiran mukaan. Siinä tarinassa uskollinen koira odottaa omistajaansa joka päivä juna-asemalla. Samalla tavalla minä odotin omistajaani kaksi viikkoa tien varrella. Tiesin, että oli tapahtunut joku virhe. Omistajani oli eksynyt ja minun kuului odottaa häntä uskollisen ystävän tavoin. Tarhan ihmisten sydän särkyy, kun niin paljon näkevät tarinoita uskollisista koirista, joiden luottamuksen ihminen pettää. Ei koira ansaitse tulla hylätyksi.

Onneksi minun odotukseni ja suruni näki lähellä asuva isoäiti. Hän tarkkaili minua ja ihmetteli kanssa, eikö kukaan minua kaipaa eikä hae. Hän sai minut houkuteltua tienvierestä ja toi tarhalle. Olen yhä hämilläni ja odottelen ihmisiäni, mutta nyt odotukseni on lämpimässä enkä ole niin vaarassa kuin tienlaidalla.

Pelkään kättä, ilmeisesti minua on vähän läimäisty. Tarhan tytöt tykkäävät minusta kovasti ja toivovat, että löytäisin arvoiseni rakastavaisen kodin.