Olen Haris, yksi SOS Gyvunain tarhan pitkäaikaisimmista asukkaista ja asunut täällä jo vuodesta 2017. Syntymäaikani on arvioitu samaan vuoteen. Minut on löydetty Vilkpedesin metsästä läheltä Vilnaa. Kukaan ei tiedä, miten sinne päädyin enkä sitä aio myöskään kenellekään paljastaa. Kai koira saa pitää jotain asioita vain itsellään?
Minun olemassaolostani vihjattiin kunnallisen koiratarhan ihmisille ja he saivatkin minut lopulta kiinni. Kiikuttivat Vilnaan mokomat. Tällaisella tarhalla ei kauaa vanheta: se on kaksi viikkoa ja jos ei kukaan tule hakemaan niin… En haluaisi puhua asiasta sen enempää. Voin kuitenkin kertoa, ettei musta tavallisen näköinen villiksikin kuvailtu koira ole mikään varsinainen hittituote täällä Liettuassa. Kotitarhani ihmiset kuitenkin hakivat minut tänne paikkaan, jota nyt kodikseni kutsun.
Voin myöntää, etten ole helpoin pala kakkua. Pelkään uusia ihmisiä. En ole mikään sylikoira. Oltuani tarhalla useita vuosia olen kuitenkin ystävystynyt tuttujen työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa. Heidän annan rapsuttaa itseäni ja hemmotella minua herkuin. Käyn myös omaehtoisesti tervehtimässä heitä, sillä olen tottunut heidän läsnäoloonsa. En kutsuisi itseäni kuitenkaan menetetyksi tapaukseksi. Katsokaa minusta otettu video: siinä olen uuden vapaaehtoisen kanssa tekemässä tuttavuutta ensimmäistä kertaa!
Olemme harjoitelleet hihnassa kulkemista, mutta se tuntuu vielä kovin jännittävältä. Itsevarmuutta puuttuu ja koko homma epäilyttää minua: yleensä hiivin rauhallisesti eteenpäin, joskus säikähdän ja välillä panikoinkin. Koko elämä tuntuu välillä pelkältä harjoittelulta. Ongelmana on vain se, ettei minulla ole täällä koiratarhalla mahdollisuutta edetä yksilöllisten tarpeideni mukaan. Edistysaskelia varten tarvitsisin oman ihmisen ja rauhaa tältä koiratarhan jatkuvalta hälinältä.
Millainen ihminen minulle sitten elämänkumppaniksi sopisi? Kokenut koiraihminen, jolla olisi taitoa ja halua kuunnella koiraa sekä tarkkailla eleitä, joilla yritän viestiä omaa oloani. Olen tarkka omista rajoistani ja jos ne ylitetään, saatan jopa näykkäistä. En kuitenkaan ole ikinä aggressiivinen ilman syytä. Koirien kieli vain on sellainen, että etenemme hienovaraisista eleistä kunnon varoitukseen. Tämän takia oman ihmiseni tulisi ymmärtää ne pienimmätkin eleeni.
Tulevassa kodissani ei tulisi ravata jatkuvasti vieraita ja sijainti olisi ihanteellisin rauhallisessa ympäristössä. Entisenä metsäläisenä viihtyisin varmasti esimerkiksi maaseudulla tai todella rauhallisessa taajamassa, jossa luonto olisi lähellä. Tarhalla kämppiksinäni on asustellut jo monta tyttökoiraa ja olen heidän kanssaan viihtynyt todella hyvin saman katon alla! Ehkä tulevassa kodissa voisi odottaa ihana narttu? Kai sitä saa kaikenlaisesta haaveilla…
Olisiko sinussa roppakaupalla rescueasennetta, lempeyttä sekä pitkä pinna? Saattaisit olla oma ihmiseni. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Video 1.