22.2.2022

Taivasta kohti kurkottavat jänökorvat, pienten lautasten kokoiset suklaasilmät, musta nenä, kiiltävä turkki ja rennosti puolelta toiselle poukkoileva hännänpää. Se olen minä, Harrisii.

Menneisyyteni ei ole kovin ruusuinen, vaikka näennäisesti olenkin saanut elää suuren osan elämääni kotikoirana. Kotikoiran käsite on tosin ehkä turhan harhaanjohtava kohdallani, sillä elinolosuhteeni edellisessä kodissani olivat niin surkeat, että eläinsuojelijat joutuivat lain päätöksellä pelastamaan minut omistajaltani. Niin huonoa huolta hän minusta piti.

Olen nyt viettänyt täällä Mazas Draugasin tarhalla muutaman kuukauden, joiden aikana olen saanut palautettua loisteen takaisin silmiini ja hymyn suunpieliini. Rakastan ihmisiä – niin aikuisia kuin lapsiakin – , enkä saa koskaan palloleikeistä tarpeekseni. Hoitajani kuvailevat minua kerrassaan valloittavaksi prinsessaksi, jonka ilon ja rakkauden määrällä ei tunnu olevan maailmassa rajaa.

Uuden kotini suhteen minulla ei montaa toivetta ole, mutta muutama kuitenkin. Ensimmäisenä toiveenani olisi päästä kotiin, jossa saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa perheenjäsenteni kanssa. Haluan olla ja elää mukana mahdollisimman monessa asiassa; oli kyse sitten ruuanlaitosta, imuroinnista, pyykinpesusta tai vaikka saunomisesta.

Toinen toiveeni on, että tuleva perheeni osaa olla tarpeeksi kärsivällinen kanssani. Olen tarhalla mitä mutkattomin ja iloisin touhottaja, mutta on hyvin mahdollista, että Suomessa todellisen persoonani esiintulemisessa tulee kulumaan jonkin aikaa.

Kolmas ja viimeinen toiveeni on, että tuleva perheeni ottaisi minut vastaan ja rakastaisi minua juuri tällaisena – jokaisen jokaista päivää piristävänä auringonkukkana – kuin olen. 

Lisää uutisia tarhalta

Minua käytiin moikkaamassa täällä tarhalla. Vieraat olivat hurjan innostuneita minusta. Olen niin kiltti ja kiva koira. Rento, avoin. Aluksi halusin pikkasen pomotella niitä uusia vieraita koiria, mutta olen sen verran fiksu tyttö, että kun minulle sanottiin kohteliaasti että niin ei saa tehdä niin kuuntelin heti.

Olen itse asiassa odottanut omaa, uutta kotia jo lähes vuoden. Katsoppas, kun minut oli otettu pois omistajani luota, niin oikeuden päätöksessä kesti yli puoli vuotta. Omistajani oli julma, mutta vaikutusvaltainen ja ilkeä. Hän taisteli minusta ja kaveristani Merestä viimeiseen asti. Miksi? Sitä ei kukaan ymmärrä. Hänen luonaan meillä oli vain ketju ja mutainen makuualusta ilman kattoa. Ennen oikeuden päätöstä minä ja Mere vähän niin kuin oltiin piilossa. Ihmiset pelkäsivät, että omistajamme tulee tekemään jotain pahaa tarhalle.

Päivitys tarhalta 2.5.2022

Olen ollut täällä tarhalla jo elokuusta lähtien, joten tarhan väki tuntee minut oikein hyvin. He eivät voi mitenkään käsittää, miten näin kiva koira joutuu edelleen oleskelemaan tarhalla rakastavan kodin sijaan…

Hoitajani kuvailevatkin minua suurenmoiseksi, leikkisäksi, uteliaaksi, älykkääksi ja erittäin ihmisrakkaaksi. Rakastan halailuja, suukottelua ja ylipäänsä olla ihmisten lähellä ja osallistua heidän kanssaan kaikkeen toimintaan. Leikin mielelläni niin lelujen kuin lastenkin kanssa. Lapset voivat jopa ottaa minulta lelun pois, en suutu siitä. Lähden myös enemmän kuin mielelläni kävelylle, ja hihnassakin se onnistuu vallan hienosti.

Minulla ei ole kuin yksi pyyntö. Haluan olla perheen ainoa lemmikki ja silmäterä, joka saa kaiken huomion. En haluan jakaa sitä kenenkään toisen koiran (tai kissan) kanssa.

Voisiko jo vihdoin olla minun vuoroni rankan menneisyyteni jälkeen saada onnellinen loppu ja viettää loppuelämäni rakastettuna perheenjäsenenä? Tuon mukanani rajattomasti kiintymystä, kiitollisuutta ja rakkautta. Joten käythän täyttämässä adoptiohakemuksen ♥