Menneisyyteni ei ole kovin ruusuinen, vaikka näennäisesti olenkin saanut elää suuren osan elämääni kotikoirana. Kotikoiran käsite on tosin ehkä turhan harhaanjohtava kohdallani, sillä elinolosuhteeni edellisessä kodissani olivat niin surkeat, että eläinsuojelijat joutuivat lain päätöksellä pelastamaan minut omistajaltani. Niin huonoa huolta hän minusta piti.
Päivitys kotihoidosta 10.9.2022
Hei Hari tässä (Harrisii entisessä elämässäni). Olisiko sinulla hetki aikaa, niin kertoisin ekoista viikoistani kotihoidossa täällä Suomessa?
Tulin elokuussa 2022 Liettuasta Suomeen etsimään loppuelämäni kotia. Koska uusi luku on on elämässäni alkanut, olen valmis jättämään taakseni surullisen taustani, josta voit halutessasi lukea alla.
Nyt haluaisin puhua vain myönteisistä asioista ♥
Pitkä automatka Liettusta sujui hyvin ja Kirkkonummella oli vastassa paljon ystävällisiä ihmisiä ja koiria. Auton takapenkille istuin kiltisti, katselin kiinnostuneena maisemia ja välillä vähän torkahtelinkin. Varamami arvelee, että autot ovat minulle turvapaikkoja. Olen aina valmis hyppäämään kyytin ja ihailemaan maisemia.
Kotihoitopaikassani mökillä olen todennut paikat turvallisiksi. Illat vietän terassilla unelmoiden. Yöksi valitsen varamamin edesmenneen suloisen pikkukoiran joustavan pedin, joka on minulle kylläkin aivan liian pieni, mutta kyllä minä siihen itseni taiteilen. Nukuin kiltisti aamuun asti. Olen ollut täysin sisäsiisti ensimmäisestä päivästä lähtien!
Ruokani syön kiltisti kupista – vähän tietty kerjään, mutta maltillisesti. Pikkuisen kronkeli pitää olla. Esitiskaajanakin olen kunnostautunut. Olen myös ymmärtänyt, että marjoja voi syödä suoraan puskasta tai vaikka varamamin poimurista. Ja mättäissä voi kieriskellä. Metsässä ollessani eniten minua kiinnostaa kuitenkin tuoksut. Riistaviettini onkin melko voimakas, joten en sovellu samaan talouteen kissojen kanssa.
Entisenä vahtikoirana olen tarkka reviiristäni. Tästä varamami sai konkreettisen osoituksen, kun kahden viikon jälkeen haukuin ensimmäistä kertaa, kun pihaan ajoi yllättäen sähkömiesten auto. Kaikki meni hyvin, niin kauan kuin olin vapaana, mutta kun minut kytkettiin hihnaan, rupesin räyhäämään. Pidän kuitenkin ihmisistä -paljon. Olen todella hellyydenkipeä ja osaan vaatia rapsutuksia ja halauksia. Sama juttu toisten koirein kassa, jos saan tutustua heilin, ilman, että olen kytkettynä, asiat sujuvat yleensä hyvin. Saatan kuitenkin olla valikoiva koirakavereiden suhteen, sillä olen dominoiva persoona. Olen itsenäinen enkä koe voimakasta eroahdostusta. Varamami oli asennuttanut koiraportin, mutta ei sitä mihinkään tarvittu, koska en ole mitään jyrsinyt tai repinyt.
Joku on minulle opettanut, miten hihnassa kuljetaan ja vaikka varamamilla ja mulla ei vielä ole täydellisesti yhteistä kieltä, niin kulkemiseen liittyvät käskyt ymmärrän useimmiten. Täysin ymmärrän nimeni (Hari) ja tulen kun minua kutsutaan. Luottamustani on myös testattu, kun saan olla mökillä entistä enemmän vapaana ilman hihnaa – ja siitä nautin suuresti. Vapaus on ihmeellistä. Ihan hymyilen, suorastaan nauran kun ravaan ympäri pihaa. Pallopelit ovat suosikkejani ja osaan tuoda pallon takaisin!
Kaikki ovat sitä mieltä, että minulla on paljon puhuva, viisas katse. Olenkin omasta mielestäni aikamoinen filosofi- mietiskelijä. Olen lojaali ja osoitan selvästi myönteiset tunteeni ja toivon, että minua kohdellaan samoin. Ja oppivainenkin olen! Hellyyden osoittaminen ja saaminen, on jotain joka saa minut huokaamaan tyytyväisenä. ♥
Nyt kun mökkikausi alkaa olla päätöksessa, voi minua tulla katsomaan Helsingin keskustaan kotihoitopaikkaani. Ethän aikaile!
Päivitys kotihoidosta 20.8.2022
Jippii! Nyt kyllä onni potkaisi kovan onnen kulkijaa, kun uusi sivu aukesi elämässäni ja pääsin matkustamaan pitkän tarhaelämän jälkeen Suomeen etsimään loppuelämän kotiani! Tarhalla oli kuulemma syntynyt pienet juhlat, kun kuulivat, että paikkani kuljetusautossa ja koirakokeneessa kotihoitopaikassa oli vihdoin varmistunut. Kaltaiselleni ”tavikselle” tämä onkin todellinen lottovoitto. Suomeen päästyäni mahdollisuuteni hurmata uudet omistajani vain kasvavat. Vaikka matka maanteitse Liettuasta Suomeen oli pitkä, jaksoin olla silti suloinen oma itseni. Jopa seurustelu toisten koirien kanssa onnistui paremmin kuin tarhalla, kun ympäristö muuttui ja sain tuntea olevani tervetullut uuteen paikkaan. Nimittäin tarhalla olin joskus tiukka resurssieni vahtija – ihmekös tuo. Kuka nyt ateriansa haluaisi jakaa? Minusta on sanottu, että olen täysin valmis kotikoira. Minua voi tulla katsomaan Helsingin keskustaan kotihoitopaikkaani.
Päivitys tarhalta 2.5.2022
Olen ollut täällä tarhalla jo vuoden verran, joten tarhan väki tuntee minut oikein hyvin. He eivät voi mitenkään käsittää, miten näin kiva koira joutuu edelleen oleskelemaan tarhalla rakastavan kodin sijaan…
Hoitajani kuvailevatkin minua suurenmoiseksi, leikkisäksi, uteliaaksi, älykkääksi ja erittäin ihmisrakkaaksi. Rakastan halailuja, suukottelua ja ylipäänsä olla ihmisten lähellä ja osallistua heidän kanssaan kaikkeen toimintaan. Leikin mielelläni niin lelujen kuin lastenkin kanssa. Lapset voivat jopa ottaa minulta lelun pois, en suutu siitä. Lähden myös enemmän kuin mielelläni kävelylle, ja hihnassakin se onnistuu vallan hienosti.
Minulla ei ole kuin yksi pyyntö. Haluan olla perheen ainoa lemmikki ja silmäterä, joka saa kaiken huomion. En haluan jakaa sitä kenenkään toisen koiran (tai kissan) kanssa.
Uutisia tarhalta
Minua käytiin moikkaamassa täällä tarhalla. Vieraat olivat hurjan innostuneita minusta. Olen niin kiltti ja kiva koira. Rento, avoin. Aluksi halusin pikkasen pomotella niitä uusia vieraita koiria, mutta olen sen verran fiksu tyttö, että kun minulle sanottiin kohteliaasti että niin ei saa tehdä niin kuuntelin heti.
Olen itse asiassa odottanut omaa, uutta kotia jo lähes vuoden. Katsoppas, kun minut oli otettu pois omistajani luota, niin oikeuden päätöksessä kesti yli puoli vuotta. Omistajani oli julma, mutta vaikutusvaltainen ja ilkeä. Hän taisteli minusta ja kaveristani Merestä viimeiseen asti. Miksi? Sitä ei kukaan ymmärrä. Hänen luonaan meillä oli vain ketju ja mutainen makuualusta ilman kattoa. Ennen oikeuden päätöstä minä ja Mere vähän niin kuin oltiin piilossa. Ihmiset pelkäsivät, että omistajamme tulee tekemään jotain pahaa tarhalle.
22.3.2022
Olen nyt viettänyt täällä Mazas Draugasin tarhalla muutaman kuukauden, joiden aikana olen saanut palautettua loisteen takaisin silmiini ja hymyn suunpieliini. Rakastan ihmisiä – niin aikuisia kuin lapsiakin – enkä saa koskaan palloleikeistä tarpeekseni. Hoitajani kuvailevat minua kerrassaan valloittavaksi prinsessaksi, jonka ilon ja rakkauden määrällä ei tunnu olevan maailmassa rajaa.
Uuden kotini suhteen minulla ei montaa toivetta ole, mutta muutama kuitenkin. Ensimmäisenä toiveenani olisi päästä kotiin, jossa saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa perheenjäsenteni kanssa. Haluan olla ja elää mukana mahdollisimman monessa asiassa; oli kyse sitten ruuanlaitosta, imuroinnista, pyykinpesusta tai vaikka saunomisesta.
Toinen toiveeni on, että tuleva perheeni osaa olla tarpeeksi kärsivällinen kanssani. Olen tarhalla mitä mutkattomin ja iloisin touhottaja, mutta on hyvin mahdollista, että Suomessa todellisen persoonani esiintulemisessa tulee kulumaan jonkin aikaa.
Kolmas ja viimeinen toiveeni on, että tuleva perheeni ottaisi minut vastaan ja rakastaisi minua juuri tällaisena – jokaisen jokaista päivää piristävänä auringonkukkana – kuin olen.
Voisiko jo vihdoin olla minun vuoroni rankan menneisyyteni jälkeen saada onnellinen loppu ja viettää loppuelämäni rakastettuna perheenjäsenenä? Tuon mukanani rajattomasti kiintymystä, kiitollisuutta ja rakkautta. Joten käythän täyttämässä adoptiohakemuksen ♥