12.8.2023

Olen Hiro, oman elämäni sankari. Selvisin Vilnan kaduilta koirasuoraan. Nyt haaveena olisi loppuelämän koti.

Vaelsin Vilnan kaduilla irtolaisena. Hyvät ihmiset ottivat minut hoteisiinsa ja pääsin asumaan väliaikaisesti heidän pihalleen, mutta pian kävi ilmi etten ollut hyvä vieras. Aloin nimittäin hätistellä talon kanoja, lampaita ja muita kotieläimiä. Täällä Liettuan maaseudulla hyvän koiran tunnusmerkki on näyttää pelottavalta vahtikoiralta ja olla kiusaamatta kanoja. No, meikäpoika ei näyttänyt pelottavalta ja hätistelin kovasti niitä kanojakin. Epäonnistuminen vahtikoirana olkoon onneni, sillä nyt on minun aikani löytää vihdoin kunnon koti. Sellainen, jossa ei ole kanoja, lampaita eikä itseasiassa mielellään muitakaan eläimiä, sillä haluan olla se ainoa ” The dog”. Noh, ehkä kultakala menisi!

Ihmisen huomio on minulle kaikki kaikessa. Olen todella hellä ja ihmisiin helposti kiintyvä koira. Rakastan kaikkia tapaamiani ihmisiä. Luulin jo kerran onneni kääntyneen, sillä minut adoptoitiin Liettuassa mukavan ihmisen toimesta. Jo seuraavaana päivänä omistajan naapuri soitti ja sanoi, että omistaja kärsii henkisistä haasteista eikä pysty pitämään koiraa, koska on itsekin avun tarpeessa ja muualla hoidettavana. Tämä oli kaikille yllätys ja niinpä päädyin itsestä riippumattomista syistä takaisin tarhalle. Tein kuitenkin mutkat yhdistyksen perustajajäsenen perustamassa suomalaisomisteisessa koirahoitolassa. Vierailuni teki kuulema vaikutuksen, ja nyt tulen vihdoin kuulluksi ja nähdyksi!

Vaikka ulkomuodossani näkyy noutajaa, esim. labradorinnoutajaa, muistuttaa luonteeni ja käytökseni enemmän paimenkoiraa, kuten saksanpaimenkoiraa. Koska minussa riittää virtaa ja olen melko isokokoinen koira, ei minua suositella lapsiperheeseen, jossa on ihan pieniä lapsia. Sen sijaan nuori omistaja, pariskunta tai perhe, jossa lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta jossa riittäisi myös aikaa minulle ruuhkavuosienkin keskellä, voisi käydä minulle hyvin. Vastapainona vauhdikkuudelle osaan rauhoittua hienosti omalle paikalleni, joka ainakin toistaiseksi on kova betonipohjainen häkki koiratarhalla. 

Nautin suuresti kävelyistä koiratarhan vapaaehtoisten kanssa ja jos joku saa minut aivan pähkinöiksi, niin se on se ihmisen antama huomio. Jopa pelkkä hellä katse saa minut kieppumaan onnesta. Tarhan väki tuumii, että minusta tulee vielä upea ystävä, joka jo malttamattomasti odottaa pääsyään loppuelämän kotiin. Tulen tarvitsemaan jonkin verran tapakasvatusta, mutta niinhän me muutkin. Eikös? Voisitko sinä tarjota minulle perheen, kodin ja elämän? Vastavuoroisesti lupaan, ettei aika käy kanssani tylsäksi. ♥

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.