Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Ice/Vanilla Ice nyk. Vili

26.2.2022

Wuh!
Minun nimeni on Ice ja etsin ihka omaa kotiani.

Päädyin kesän lopulla tarhalle ystäväni Oasiksen kanssa. Omistajamme oli hylännyt meidät talonsa pihamaalle vailla minkäänlaista ruokaa tai juomaa. Olimme löytöhetkellämme todella huonossa kunnossa. Muistan, kuinka en pystynyt pysymään edes jaloillani, sillä kärsin niin suuresta ravinnonpuutteesta ja vesihukasta.

Ulkonäöltäni hoitajani sanovat minun olevan mitä veikein ilmestys: Melko neliskulmainen pää, lyhyet räpylämäiset jalat, pitkä selkä ja lähes aina iloisena vispaava, taivasta kohti kurottava häntä. Kaikista erityisintä minussa on kuitenkin tumman ruskeat silmäni. Niihin kuulemma uppoaa ihan tahtomattaankin.

Vaikka nimeni suomalaisittain tarkoittaakin jäätä, ei luonteessani ole mitään kylmään tai kovaan viittaavaa. Päinvastoin, olen mitä lämminhenkisin, iloisin ja kiltein nuoren miehen alku, joka ei epäröi näyttää kiintymystään ja rakkauttaan ihmisille lämpimien ja märkien suukkojen saattelemana.

Minulle etsitään koiralähtöisesti ajattelevaa, nuoren koiran kasvatukseen sitoutunutta kotia. Evääni elämään eivät ole olleet herkullisimmasta päästä, mikä on johtanut siihen, ettei fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen kehitykseni ole ehken niin korkealla tasolla kuin monella toisella reilun vuoden ikäisellä korvakorvalla. Toivon hartaasti, että tuleva perheeni malttaa olla kohdallani kärsivällinen, kun totuttelen uuteen unelmaelämääni kotikoirana ja rakastettuna perheenjäsenenä.