Ensin tuli soitto neljästä koirasta, jotka jäivät kodittomiksi, kun omistaja kuoli. Sukulaiset olivat kuulemma käyneet talossa, päästäneet meidät irti ketjusta ja sanoneet meille, että siinä nyt on sitten vapaus, lähtekää hakemaan ruokanne. Oli sitten kivoja ihmisiä, ei halunneet, että kuolemme
nälkään ja janoon siihen ketjun päähän. Tosi välittäviä ja empaattisia. Meistä kylällä kuljeskelevista koirista ilmoitettiin sitten eläinsuojeluihmisille ja he ajoivat autolla kylää ympäri ja antoivat meille matolääkettä ja kaikenlaisia pistoksia ja sitten meidät tuotiin tarhalle.
Tytöt ihan rakastuivat meihin. Kahta meidän veljeä ei ole vielä rokotettu, joten he ei vielä etsi kotia. Me kaksi veljestä ollaan jo melkein valmiita lähtemään. Yhdessä me ollaan oikea tehopari.
Me rakastetaan ihmisiä ja muita koiria. Ollaan tosi kauniita kanssa. Jos saisimme yhdessä kodin, niin meidän kanssa kelpaisia kävellä ympäri kyliä. Jos naapurit pelkäisi rescuekoiria, niin voisit vain sanoa, että olemme sileäkarvaisia noutajia. Ihan rotukoiran näköisiä.
Etsimme kotia sekä yhdessä että erikseen.