Etsin kotia erityisadoptiona voimakkaan arkuuteni vuoksi. Tämä tarkoittaa, että kodinvalinnassani painotetaan tekijöitä, jotka ovat kaltaiselleni erityistarpeiselle koiralle olellisia.
Päädyin tarhalle viiden kuukauden ikäisenä yhdessä emoni ja sisareni kanssa. Emomme löysi melko nopeasti oman kodin, ja siitä lähtien me sisarukset olemme pitäneet yhtä. Ja pelänneet ihmisiä yhdessä sekä suojelleet toisiamme. Siskollani on vielä hankalampaa kuin minulla, sillä hän ei edes rohkene tulla lähelle ihmistä.
Lähtötilanteemme, emomme kotiutuminen, tarhaympäristö sekä vahva riippuvuutemme toisistamme eivät ole mahdollistaneet sitä, että meistä olisi kasvanut luottavaisia ja ihmisiin tottuneita koiria. Koska edistystä ihmisarkuuden kanssa ei tarhalla tapahtunut, päätettiin meidät erottaa toisistamme, jotta saisimme rinnallemme rohkeampia koirakavereita, joiden esimerkistä voimme oppia.
Vaikka minusta ei jokapaikan höylää tule, olen alkanut hiljalleen olla helpommin lähestyttävä ihmisten kanssa. Ihan viime aikoina olen alkanut tulla lähelle tuttuja ihmisiä ja osoittanut kiinnostusta ihmisiä kohtaan. Tulen niin lähelle, että haistan sormenpäät, mutta sitten juoksen kiireen vilkkaa karkuun. Tarhan ihmiset näkevät asian erittäin positiivisena ja lupaavana merkkinä. En myöskään hauku enää ihmisille. Kosketuksesta tosin edelleen jähmetyn suolapatsaaksi, mutta en ole lainkaan aggressiivinen, vaan annan esimerkiksi laittaa valjaat päälleni purematta.
Sisällä taittelen tarmokkaasti peitoista pesän, johon piiloudun tätä pelottavaa maailmaan. Ulkona sen sijaan olen huoleton hulda, joka rakastaa juoksennella aidatulla tarha-alueella, ja leikkiä toisten koirien kanssa.
Ideaali koti olisi minulle sellainen, jossa kanssani asuisi kärsivällinen ihminen, joka todella tietäisi, miten työskennellä näin aran koiran kanssa. Tämä ihminen ei asettaisi minulle epärealistisia odotuksia, vaan päättäisi auttaa minua kasvamaan rauhassa ulos tästä ujosta kuorestani. Eikä pettyisi minuun, jos en sitten kunnolla koskaan rohkaistuisikaan. Kotiolot kaltaisilleni kainoille koirille saattavat tehdä kuitenkin odottamattomia ihmeitä.
Toinen toive tulevalle kodilleni olisi, että kotona asuisi minua reippaampi koira. Kamujen suhteen olen todella koirasosiaalinen. Tarhalla ollessani olen asunut noin viiden eri koiran kanssa. Näihin kaikkiin kamuihin olen tottunut ja kiintynyt nopeasti. Tällä hetkellä asun uroskoiran kanssa, hän toimii kuin kompassini. Seuraan häntä niin ihmisten luokse kuin siirtymisissä ulkotilasta sisälle. Otan paljon mallia rohkeammista koirista.
Minulla on paljon potentiaalia oppia kelvolliseksi kotikoiraksi. Hämmästyttävää kyllä, olen täysin sisäsiisti.
Toivottavasti joku ihana ja ymmärtäväinen ihminen huomasi minut. Sellainen, joka ymmärrää tällaisen ujon maalaistytön mielenmaisemaa. ♥
Ps. Täältä pääset katsomaan sivujani Liettualaisella Šiaulių Letenėlė-koiratarhalla, jossa tälläkin hetkellä oleilen siskoni ja monen muun kodittoman koirakaverini kanssa.
