Ihmiset huomasivat minut kävelemässä kadulla yhdessä pienen ystäväni, Grumasin kanssa. He soittivat Linksmosios Pedutesin tarhalle ja pyysivät meille apua. Muttaman päivän kuluttua meidät tultiinkin noutamaan tarhalle turvaan. Tarhalla jo ajateltiin, ettei kukaan meitä kaipaa, mutta noin kuukauden kuluttua eräs nainen soitti ja sanoi haluavansa meidät takaisin. Sen jälkeen hänestä ei taas kuulunut kuukauteen mitään. Ihmiset, jotka näkivät meidät tarhalla, alkoivat soitella ja pyytää, ettei meitä luovutettaisi takaisin. He kertoivat, että meitä pahoinpideltiin, unohdettiin ruokkia, jätettiin kadulle päiviksi ym. ym.
Olen todella suloinen, älykäs, pehmeä ja oikein kiltti hauveli. Tarhalle tultuani olin alkuun todella ujo. Minulla ei ollut itseluottamusta ja pelkäsin ihmisiä. Nyt olen täysin muuttunut. Rohkeuteni on kasvanut huimasti ja olen oppinut nauttimaan elämästä, kävelylenkeistä ja kommunikoinnista niin toisten koirien kuin ihmistenkin kanssa. Näet kuvistanikin, miten näytän iloiselta ja luottavaiselta.
Turkkini oli tarhalle tullessa siinä kunnossa, että siitä voitiin päätellä minun olleen ulkokoira. Nyt saan asua tarhalla sisätiloissa, ja olen osoittautunut todella siistiksi ja suloiseksi tytöksi. Temperamentiltani olen rauhallinen ja rakastan olla lemmikki, joka saa osakseen huomiota ja hellyyttä. Aiemmassa ”kodissani” oli 9-vuotias tyttö, enkä ole täällä tarhallakaan osoittanut minkäänlaista aggressiota ketään kohtaan.
Sovellun siten monenlaiseen kotiin luonteeni puolesta. Siellä voi odottaa toinen kiltti koira ja lapsiakin. Liikunnan puolesta tarvitsen tietenkin päivittäiset lenkkini, mutta rauhallisena hauvana en vaadi mitään päivittäisiä extreme-elämyksiä. Löytyisikö sydämestäsi ja kodistasi minun kokoinen paikka ♥