20.3.2022

Tarhan omistaja katsoi minua pitkään ja sanoi sitten: ”Tästä koirasta en kyllä löydä mitään pahaa sanottavaa.”

Miten minua kuvailisi? Oletko joskus tykännyt saksanpaimenkoirista ihan hurjasti ja ihaillut televisiosta poliisikoirasarjoja? Ota saksanpaimenkoiran parhaat ominaisuudet ja kerro ne sadalla, ainakin. Se olen minä.

No, kyllähän minä tiedän, etten ole mikään puhdasrotuinen näyttely-yksilö! Korvat repsottaa vähän mihin lystää ja ehkä rotuserkkuihini verrattuna olen aika rento koiruus. Sen on voinut kyllä elämä kaduillakin opettaa.

Rakastan ihmisiä ja aloin elokuussa seurata yhtä heppua kaduilla ihan sen kotiin asti. Minusta laitettiin sata ilmoitusta joka sosiaaliseen mediaan, mutta omistajiani ei löytynyt.
Tulen toimeen ihan kaikkien ihmisten kanssa (myös niiden pikkuisten joita kutsutaan lapsiksi) ja kaikkien koirien kanssa. Olen sosiaalinen, rento, tottelevainen ja minut voi ottaa vaikka mihin mukaan. Katselen vähän ympärilleni uudessa paikassa ja sitten olen kuin kotonani. En oikein stressaa mitään.

Minun tarhani on pieni ja vapaaehtoiset vievät meitä koiria kaikenlaisiin kahviloihin, juoksukisoihin ja kylän rientoihin. Eli ei se ole ihan hatusta vedettyä väittää, että olen kiltti tyttö kaikenlaisissa paikoissa. Heillä on ihan todistusmateriaalia.

Kotimaassani isoja koiria, kuten minä, halutaan aina koteihin, joissa koiran kuuluu olla ketjulla kiinni pihanperällä. Isoja koiria ei ikinä otettaisi sisälle taloon. Isommissa kaupungeissa on kyllä jo hyviäkin perheitä, mutta heitä on vähän ja minun tarhani on pikkukaupungissa. Siksi etsisin kotia Suomesta asti. Sydämeni on kultaa ja ansaitsisin olla ihmisen seurana. Lenkkeillä, kävellä kaupungilla, löhötä sohvalla, kiivetä syliin, istua kahvilassa, mennä koirapuistoon riehumaan kamujen kanssa, kerjätä omistajani juustoleivästä palasta.
Annathan minulle tämän mahdollisuuden?