Olen saanut oman kodin 01.2025 ♥
Saavuin turvakotiin kuuden pentuni kanssa Panevezysin kylästä. Se oli onni, sillä emme olleet toivottuja koiria ”omistajamme” mielestä, joten meidät jätettiin asumaan hylättyyn maalaistaloon. Toisinaan hän vieraili luonamme, jolloin saimme hieman murkinaa. Vierailut olivat kuitenkin hyvin satunnaisia, mikä taas on jättänyt minuun jälkensä. Autiotalossa asuessa ja maaseudulla vapaasti vaeltaessa ei hirveästi ihmiskontakteja saa, joten olenkin hiukan kummissani täällä tarhalla. En kuitenkaan ole kauhusta kankeana ihmisten seurassa, kainosti tulen luokse ja otan vastaan rapsutuksia.
Tarhantyöntekijät ovat sitä mieltä, että minusta voisi tulla ihana kotikoira arvoiselleni ihmiselle. Olen rauhallinen ja lempeä, hiukan vaatimattomankin oloinen. Uskon kuitenkin, että lempeydestäni tulee pirskahtelevampaa omassa kodissa ajan kanssa. Rauhallinen asuinympäristö voisi auttaa minua sopeutumaan uuteen elämään, olenhan aika ummikko! Tulen todella kauniisti toimeen muiden koirien kanssa, ja omien pentujeni kanssa olen ollut todella lempeä äiti. Katsohan videoni, kun kirmailen muiden koirien kanssa – jännitys on tipotiessään. Jopa kissatalous voisi olla mahdollinen, sillä klinikalle olleeseen kissaan en ainakaan siinä hetkessä kiinnittänyt erityistä huomiota.
Vaikka olenkin kuvissa vakavailmeinen, kyllä minusta se hassuttelupuolikin löytyy. Saatan juoksennella kuin pieni päätön kana ja käydä välillä kierähtämässä rapsutettavana. Tämä ilakointi varmasti vahvistuisi turvallisessa kodissa, pitäähän elämään hassuttelua kuulua? ♥
Toivoisin, että joku antaisi minulle mahdollisuuden viettää rakastetun kotikoiran tasaista elämää. Olisin sen täysin ansainnut. Olen niin paljon muista huolta pitänyt – huolehtisitko sinä minusta?

