16.4.2024

Minunlaisiani koiria kutsutaan usein näkymättömiksi. Maailmassa, jossa pieni, söpö ja innokas on haluttua, on hankalaa olla iso, musta ja hieman epäluuloinen. Miten saada äänensä kuuluviin paikassa, jossa möreää haukkua niin helposti säikähdetään? Minä ajattelin kokeilla tätä kirjoittamista tällä kertaa. Lue eteenpäin, niin annat minulle äänen.

Olen komea Kaukas. Tarinani on melko perinteinen liettualaisen koiran tarina. Se alkaa Maldziunain kylästä, josta olen kotoisin. Alue on taajaman ulkopuolella ja kesäisin hiekkateillä ajellessa voi ihailla loputonta vehreyttä ympärillään. Välillä saattaa ohittaa puutalon tontteineen tai ajaa laitumen vieressä. Jonkin koiran mielessä saattaisi piirtyä kesäloma ja mukavat rauhalliset lenkit uudessa ympäristössä. Oma arkeni oli varsin tavallista. Olen viettänyt elämäni ulkona ja vartioinut yötä päivää maatilan lehmiä. Työtunteja on tähän kypsään ikään mennessä kertynyt kiitettävästi. Lehmävahti ei lepää.

Voidaan olettaa, että olen viettänyt elämäni yksin ilman lajitoverin seuraa: niin välinpitämättömästi käyttäydyn muita koiria kohtaan. Saatan häkissä oleskellessamme komentaa kovastikin, jos joku toinen koira heittäytyy hankalaksi ja alkaa rähjäämään. 

Jos totta puhutaan, niin en oikein kaipaa ketään. Annan ihmisen kyllä rapsuttaa itseäni, mutten osaa kaivata hellyydenosoituksia enkä hakea kontaktia. Tarhalle vierailleet suomalaiset vapaaehtoiset kuvailivat minua oman tieni kulkijaksi. Miltei varmaksi voin sanoa, että mitään juhlien keskipistettä tai kyltymätöntä rapsutuksen kohdetta minusta tuskin tulee. Ikinähän meistä vaille jääneitä nallekarhuista ei tiedä, muuttaako oman kodin ja ihmisen lämpö tuon kovaksi kasvatetun kuoren ja sisäänpäinkääntyneisyyden joksikin läpäistävämmäksi aineeksi. Välillemme muodostuva kumppanuus olisi kuitenkin ainutlaatuista. 

Olen rauhallinen herrasmies, jolla on vielä parhaat vuodet edessä. Koti oman ihmisen luota kauempana kaupungista tai rauhallisessa taajamassa olisi uskomaton mahdollisuus puhjeta kukkaan. Yhteiset metsäretket ja seikkailut ulkona olisivat niin kovasti mieleeni. Mahtuisiko rinnallesi tarpomaan toinen itsenäinen sielu? ♥

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.

Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.

Video.