Tarhalle joutuessani
Hei vaan kaikille! Olen hieman jo varttuneemman puoleinen herrasmies, mutta minulla on edelleen pilkettä silmäkulmassa ja elämänjanoa sydämessäni. Elelin omistajani kanssa rauhallista elämää, kunnes hän sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan. Yhtäkkiä elämästäni katosi kaikki tuttu ja turvallinen, eikä löytynyt ketään joka olisi halunnut huolehtia minusta. Niinpä viranomaiset pyysivät apua SOS Gyvunain tarhalta ja niin minä saavuin tänne.
Minun kehutaan olevan varsin suloinen sennujengiläinen. Rakastan pitkiä ja rauhallisia lenkkejä, jolloin saan omaan tahtiini nuuskutella ja ihmetellä maailmaa. Sopisinkin hyvin tasaista ja rauhallista elämää viettävään kotiin. Osaan kävellä hyvin hihnassa, minulla ei ole tarvetta hötkyillä sinne sun tänne.
Rakastan halihetkiä ja ylipäätään ihmisen huomiota. Olenhan aikoinani ollut kotikoirana ja saanut kenties nauttia omistajani jakamatonta huomiota. Tyttökoirien kanssa tulen toimeen, mutta toiset urokset hieman ärsyttävät minua, joten niiden kanssa en halua jakaa kotiani. Myös kissat ovat punainen vaate.
Ihmisistä tykkään ikään ja kokoon katsomatta, toki kun iäkäs jo olen. Jos perheessäni on lapsia, tulee heidän kunnioittaa rajojani ja antaa minulle tilaa sitä pyytäessäni. Olen sisäsiisti enkä harrasta tavaroideni tai makuupaikkani tuhoamista, kakaroiden hommia sellainen hölmöily. Voisi sanoa, että olen varsin mutkaton kaveri, nautin omassa pedissä pötköttelystä ja lokoisista päivistä. Vaikka en ole enää nuori ja terhakka, olisin onnellinen eläkepäivistä omassa kodissani. ♥

