Minut tuotiin kotihoitoon tuolta tarhan ”päiväkodista”, jossa meitä ylijäämäpentuja oli piha täynnä. Sinne olin päässyt pikkuiselta kunnan tarhalta, joka joutuisi lopettamaan koiria karanteeniajan loputtua. Kyllä minulla on ollut moninainen onni! Kotihoidossa on kivaa! Leikin ihan hurjasti parhaan ystäväni Nallen kanssa ja kuuntelen kiltisti, kun perheen vanha koira komentelee minua.
Ihmiset on vähän pelottavia, jos ne kävelee ja liikkuu, mutta heti, kun ne istuu paikoillaan niin menen itse syliin ja annan paljon pusuja. Rakastan silittelyä. Riehumisen jälkeen tykkään nukkua rauhassa omassa sängyssä enkä ole edes vielä oppinut haukkumaan. Olen aika täydellinen pieni poika. Turkkini on ihmeellinen pehmeä kiharapilvi, ihastuneet ihmiset kutsuvat minua lempinimellä Pikku Pilvi. Minusta voisi tulla hyvä koira sellaiseen perheeseen, joka ei halua ”vaikeaa koiraa” eikä kovakouraista riehujaa.