Kuulumisia kotihoidosta 8.9.2026
Hei! Olen pieni Panda-tyttö vailla loppuelämän kotia ❤️
Saavuin alunperin suomeen jo vuonna 2024 omaan kotiin, mutta omat haasteeni puremisen kanssa eivät valitettavasti sopineet perheen arkeen. Pääsin onnekseni vaihtamaan kotia, jossa sainkin asustella rauhassa ja muokkautua loistavaksi kotikoiraksi, mutta josta nyt olen siirtynyt takaisin kotihoitoon, myös puremisen takia, etsimään sitä loppuelämän paikkaa.
Vaikka ikää minulta jo löytyy, olen mitä innokkain lenkkikaveri ja mitä loistavin matkaseura. Leikkimisestä en ole juuri koskaan ikinä kauheasti välittänyt, mutta rapsutuksista ja seurasta nautin. Nyt kotihoidossa saan elää toisen koiran kanssa, ja niin kauan kun syömme eri paikoissa, sujuu yhteiselo täydellisesti. Muutenkin olen tottunut että omassa kodissa on ollut koirakaveri, joten sitä toivoisin jatkossakin, jotta saisin olla taas osa laumaa. Kissankin kanssa olen päässyt asumaan, mutta koen kissakaverin hieman epäilyttäväksi ja olen saattanut murista ja rähistä, kun kissa on tullut liian lähelle, siksi ollaan päätetty ettei kissakaveri ole minulle sopiva kämppäkaveri tulevaisuuteen.
Kuitenkin, niin kuin monella muullakin rescue koiralla, on minulla ne omat haasteeni.
Olen hyvin arka ja varautunut tuntemattomien kohdalla. Jos kotiin on tullut käymään täysin ventovieraita, on minulla vahtikoiran rooli suuressa käytössä, niin haukkuessa kuin muristessa. Nämä haasteet liittyvät myös siis tuleviin omistajiin. Tulen olemaan heitäkin kohtaan varautunut ja epäileväinen, enkä voi taata, etteikö puremista tule tapahtumaan, sillä niitä puremiseen liittyviä tilanteita on nyt tapahtunut jokaisessa kodissa missä olen saanut asua. Se vain on osa minua, osa pelkoni ja epäilykseni aiheuttamaa reaktiota ja tulevan perheeni on oltava siihen varautunut kaiken varalta.
Vaikka olen joutunut viettämään suhteellisen vähän aikaa omissa oloissani, ei yksinolo enää ole ollut iso ongelma minulle. Haen omatoimisesti kotihoitajalta rapsutuksia ja hellyyttä, mutta arvostan omaa tilaa ja rauhaa. Nukun yöt mielelläni sängyssä perheen kanssa, josta saa hakea lämpimän paikan jalkopäästä.
Osaan kulkea hienosti hihnassa ja osaan pyytää itse kun on tarve lähteä ulos. Leikkiä en kauheasti osaa, niin kuin jo mainitsinkin, mutta ehkä oikeassa ympäristössä, voisi siitäkin tulla osa uutta arkea.
Olen viihtynyt hyvin kotihoito paikassa, mutta kaipuu omaan loppuelämän kotiin on iso! Kaipaan ja tarvitsen perhettä, joka osaa varautua haasteisiin ja joka on valmis auttamaan minua lempein ja kärsivällisin ottein eteenpäin elämässä.
Olisiko siis sinulla syli vapaana tällaiselle pehmeälle, isokorvaiselle ja rakastavalle koiralle, joka haasteistaan huolimatta lupaa rakastaa perhettään antaumuksella ❤️
Kuulumisia kotihoidosta 25.8.2024
Moi! Olen Panda, ja tilanteeni on nyt se, että vaikka kerrassaan valloittava pallero olenkin, niin muutama taipumus minulla on, jotka ei niin hyvin sopineet ensimmäiseen kotiini. Siellä kyllä välitettiin minusta hurjan paljon, olenhan oikein söötti ja mukava koira. Leimaannuin kuitenkin omistajaani sen verran, ettei meidän kodin rauhaa olisi vielä mielestäni oikein muut saaneet tulla häiritsemään, ja ilmaisinkin topakasti mielipidettäni vieraita vähän näykkimällä. Etsinkin nyt kotia, jossa kenties olisi hiukan rauhallisempi elämäntyyli, tai jossa minua ainakin voitaisiin kaikella kärsivällisyydellä ja tassusta kiinni pitäen opastaa yli ennakkoluuloistani, koska miten niin vieraita ei tarvitse vierastaa?!
Mielestäni, ja hoitomammankin mielestä, minulla on jo aika paljon mallikelpoisen kotikoiran taitoja plakkarissa. Olen sisäsiisti, nukun yöni rauhassa omassa pedissäni ja olen aina iloinen perheenjäsenten jälleennäkemisestä. Kotona osaan hakeutua myös omiin oloihini ja olen rauhallinen satunnaisia ilohepuleita lukuun ottamatta, jolloin juoksen ihmiseni luo ja sohvalle ja taas sohvalta alas. Rappukäytävän äänille olen muutamaan otteeseen haukahtanut, mutta en mitenkään joka kerta. Lelujen päälle en oikein ymmärrä, mutta purutikuista tykkään kovasti. Autoon hyppään reippaasti, mutta matkustaessa läähätän aikalailla. Valjaat annan pukea päälleni ja lenkillä tepastelen menemään vetämättä tai muutenkaan turhia höntyilemättä. Autot, ihmiset ja toiset koirat ohitan nätisti ilman rähinöitä. Yhtäkkiä takaa päin ilmaantuva polkupyörä voi kyllä saada minut säpsähtämään ja silloin hihnastani on syytä pitää kiinni, mutta kaiken kaikkiaan olen oikein mukavaa lenkkiseuraa.
Yksin jääminen on minulle vielä jännittävää, enkä ihan yksin ole vielä ollutkaan. Kehityskelpoisuutta on kuitenkin asiassa havaittavissa, vaikka pitkäjänteiseen harjoitteluun on silti syytä varautua. Uudessa kodissani on syytä huomioida myös alttiuteni reagoida äkillisiin liikkeisiin, josta syystä minua ei ihan pienten lasten kotiin adoptoida. Vauhdilla kohti tulevat asiat ja vieraat ihmiset jännittävät minua ja saatan kokea tarpeekseni näykkäistä heitä. Omistajaan leimaantumisesta aiheutuu sekin, että saatan olla omistajaani kohtaan hyvin suojelevainen. Siksi uuden ihmiseni on syytä pitää myös minun puoliani, lukea elekieltäni, eikä saattaa minua liian aikaisin liian jännittäviin tilanteisiin. Koiraportti on ollut ensimmäisessä kodissani avuksi, kun olen voinut katsella vieraita portin takaa turvallisen etäisyyden päästä. On hyvin mahdollista, että ajan kanssa rentoudun ja vieraiden jännittäminen vähenee, mutta kohdallani on kuitenkin hyvä olla tietoinen omaan ihmiseen kohdistuvasta resurssin omimis- ja suojelutaipumuksesta. Omia ihmisiäni en ole koskaan näykkäissyt, enkä ole osoittanut resurssiaggressiivisuutta esim. lattialla olevan ruuan suhteen, mutta jos ihmiseni tarjoaa herkkuja minulle sekä toiselle koiralle samanaikaisesti, kuuluisivat kyllä mielestäni molemmat minulle!
Kuuleman mukaan olen kovin symppis ja monin tavoin viittä vaille valmis kotikoira. Työstettäviä juttuja minulla ei ole mahdottoman isoa liutaa, vaan ihan vain pari, joten jos koet olevasi minulle sopiva lempeä ja kärsivällinen ihminen, jonka eloa saisin loppuelämäni ilostuttaa, niin laitathan hetipian hakemuksen tulemaan!
Tarhalla
Elämä se on sitten kummallista. Vielä hetki sitten vietimme hiljaista maalaiselämää oletetun, jo sieltä Suomesta kodin saaneen poikani Mocartaksen ja Brancaksen kanssa. Olemme kotoisin Liettuan kaakkoisosasta sijaitsevasta Elektrėnain kaupungista vanhan rouvan vaatimattomasta huushollista. Nyt poseeraan sitten pääkaupungissa yhdessä yksisarvikseksi itseään kuvittelevan hevosen, robotiksi itseään kuvittelevan lapsen ja vuohiksi itseään kuvittelevien vuohien kanssa!? Miten tähän on tultu? Ei aavistustakaan. Osasiko elämä yllättää? Kyllä! Näkyykö se ilmeistäni? Oi KYLLÄ!
Siinä missä ystävälläni Brancaksella ei hymy hyydy tiukassakaan paikassa, minusta näkyy kaikki läpi. Katso vaikka kuvista, olen tuhannen ihmeen taituri ja yhden tarinan koira. Yhden ihmisen koirakin olen! Minulle nimittäin riittäisi vain yksi ja ainut omistaja. Ja sen hymy.
Meikäkolmikko päädyimme Liettuan isoimpaan Penkta Kojan koiratarhalle, koska omistajamme, tämä iäkäs rouva, ei voinut enää huolehtia meistä. Päätymisemme koiratarhalle oli siis onni onnettomuudessa, koska se viitoitti meidät kohti parempaa. Täällä sentään saamme katon päämme päälle ja murua rinnan alle. Mutta mikä tosiaan pelottaa ja ahdistaa, on tämä ainainen kova ja korvia raastama melu koiratarhalla.
Kuten aikaisemmin mainitsin, olen todennäköisesti Mocartaksen äitimuori. Olisipa ihanaa, jos vielä tapaisimme! Olimme nimittäin toisiimme hyvin kiintyneitä.
Luonteeltani olen hieman hipsuvarvas, aluksi ujo, mutta reipastun kunhan saan nuuhkutella vieraita ihmisiä rauhassa ja turvalliselta etäisyydeltä. Ujon kuoren alta paljastuu moninainen luonteenkirjoni. Minun kehulistani on nimittäin pitkä ja minua kuvataan seuraavilla adjektiiveilla: ystävällinen, kiintyvä, hyvä ja suloinen. Olen ystävällinen niin aikuisille kuin lapsillekin, tulen toimeen hyvin muiden koirien kanssa. Nautin suuresti kävelyistä ja tapani osittaa arvoa yhteisille kävelyille on astella kauniisti vieressä hihnassa.
Olen siis melko vähään tyytyvä koiria, joka on kuitenkin valmis vastaanottamaan mukavuuksia ja rakkaudenosoituksia. Toivon löytäväni kultaisia vuosiani varten sitoutuneen, hyvinvoinnistani huolehtivan loppuelämän kodin sieltä Suomesta, jossa rakas poikanikin viettää mukavia koiranpäiviään. ♥
