Olen saanut oman kodin 05.2025 ♥
Elämäni ei alkanut helpoimmalla tavalla. Entinen omistajani kohteli minua huonosti. Olin ketjussa kiinni pennusta asti ja omistajani kamppaili alkoholiongelman kanssa. Asuimme vaatimattomasti Kedonyksen kylässä, joka sijaitsee Alytuksen piirikunnassa noin 20 kilometrin päässä Alytuksesta. Omistaja laiminlöi ja kaltoinkohteli minua. Onneksi eräs ystävällinen naapuri kävi silloin tällöin ruokkimassa minua ja suojelemassa minua omistajani vihalta. Valitettavasti hän pystyi tulemaan vain viikonloppuisin. Elin näin noin kaksi vuotta – kunnes tapahtui kohtalokas päivä viime toukokuussa.
Olin nälkäinen ja vaistoni ohjasivat minua, joten päätin vapautua ketjustani ja pyydystin omistajani kanan. Hän oli humalassa, raivostui ja uhkasi tappaa minut. Onneksi tuo ystävällinen naapuri sai hänet luopumaan minusta ja vei minut turvaan eläinsuojaan. Käsittääkseni entinen omistajani ei ole sen jälkeen ottanut enää koiria.
Kun saavuin turvaan, olin nuori, kaunis ja pienikokoinen, mutta aivan kauhuissani. Pelkäsin niin paljon, etten uskaltanut liikkua. Onneksi tiesin jo, että kaikki ihmiset eivät ole pahoja – jotkut ovat hyviä. Kun sain ruokaa, raikasta vettä, oman pedin, ruokakupit, uuden kaulapannan ja ennen kaikkea lempeitä kosketuksia, ymmärsin, että olin päässyt hyvien ihmisten luo.
Millainen minä sitten oikeastaan olen? Olen ystävällinen ja rakastan huomiota! Pyydän rapsutuksia tassulla ja kun juoksen jonkun luo, nousen takajaloilleni, nojaudun vasten ja yritän nuolla kasvoja. Minusta ei voi kulkea ohi huomaamatta – hyppään iloisesti tervehtimään jokaista! Tämä tapa ei välttämättä miellytä kaikkia, joten tulevan perheeni olisi hyvä opettaa minulle, kuinka hillitä itseäni tapaamisissa.
Osaan kulkea hihnassa oikein nätisti ja jopa lapset voivat ulkoiluttaa minua. Uusissa ympäristöissä saatan olla aluksi hieman varautunut ja hermostunut, mutta rentoudun nopeasti, kun tajuan, ettei vaaraa ole. Sama pätee uusiin ihmisiin – lämpenen heille nopeasti, vaikka saatan aluksi säikähtää, jos joku nostaa kätensä äkkinäisesti. Minulla on menneisyyteni takia tapana tarkkailla, ovatko uudet ihmiset hyviä vai pahoja.
Minua voi koskettaa mistä tahansa, eikä mikään ärsytä minua. Olen kuitenkin huomannut, että nostaminen pelottaa minua – yritän silloin päästä takaisin maan tasalle. Olen käynyt myös trimmaajalla ja pysynyt rauhallisena harjauksen, pesun, kynsien leikkaamisen ja korvien puhdistamisen aikana, vaikka föönin ääni pelotti minua.
Osaan tehdä tarpeeni ulos, mutta sisätiloissa minulla on vielä opittavaa. Elän tällä hetkellä sisällä kahden narttukoiran kanssa ja olen isompien koirien ympäröimänä. Huomasimme, että välillä teen tarpeeni petiini, vaikka minulla ei ole todettu terveydellisiä ongelmia. Kokeilimme, mitä tapahtuisi, jos asuisin päivän ajan vapaaehtoisen kotona – siellä minut käytettiin säännöllisesti ulkona, enkä tehnyt sisälle mitään. Ehkäpä eläinsuojassa asuminen aiheuttaa minulle stressiä ja tarvitsen vielä hieman harjoitusta kotisääntöihin.
Isoja koiria saatan pelätä, mutta oman kokoiseni kanssa viihdyn hyvin. Tykkään erityisesti narttukoirista. Jotkut urokset hyväksyn, mutta toiset eivät vain tunnu sopivan minulle. En tiedä tarkkaan, mistä se johtuu, mutta en viihdy liian dominoivien koirien seurassa. Jos toinen koira ei ole liian päällekäyvä, siedän sitä hyvin enkä reagoi aggressiivisesti, vaikka en välttämättä haluaisi sen kanssa kaveerata. Nykyään elän alistuvien narttujen kanssa ja saatan joskus napata heiltä ruokaa.
En ole vaikea koira, mutta tarvitsen aikaa kotioloissa rohkaistuakseni. Ja kun sanon aikaa, tarvitsen vain sitä, en esimerkiksi pakkoseurustelua tai turhaa altistamista asioihin, joita jännitän.
Uskovat, että pystyisin elämään monenlaisessa ympäristössä, mutta jos uudessa kodissani on paljon vilskettä ja hälinää, voi sopeutumiseni viedä enemmän aikaa. Tärkeintä on tosiaan se, että uusi perheeni on kärsivällinen, antaa minulle aikaa ja suhtautuu minuun lempeydellä.
Olen kokenut kovia, mutta olen valmis uuteen elämään! Olisitko sinä se ihminen, joka antaa minulle rakastavan, pysyvän kodin?
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
