19.3.2022

Vieläkö sinä olet täällä tarhalla?”, puuskahtivat jotkut suomalaiset, kun näkivät minut häkissäni.

Olen ollut täällä huhtikuusta lähtien ja se on täkäläisittän jo paljon, kun kysymys on minunlaisestani täydellisestä koirasta pääkaupunkiseudun tarhalla. Vaikka itse sanonkin. Olen rohkea, iloinen, leikkisä ja terve kuin retiisi, niinkuin paikalliset sanoisi.

Kuljen mukana kaikissa kissanristiäsissä ja kouluissa, kun tarhan tyypit vie meitä valistamaan nuorisoa ja kaupunkilaisia siitä, miten paha on hylätä koiria. Minut on helppo ottaa minne vain.

Olen oikea esimerkkitapaus tarhakoirasta. Asuin pienessä Radviliskis-kylässä ja omistajani lähtivät ulkomaille parempien työpaikkojen perässä. He eivät edes vaivautuneet tuomaan minua tarhalle. Jättivät vaan siihen ulos kadulle asuntonsa ulkopuolelle. Vähänkö se harmitti naapureita. Minut tuotiin pääkaupunkiin asti tarhalle, onneksi. Täällä on ihan kivaa. Minua viedään lenkeille ja minulla on oma lämmin peti ja häkki, niinkuin koirahotellissa. Minulla on lelujakin, koska rakastan leikkimistä.

Täydellinen koira. Muista se. Tällaisia meitä istuu tarhoilla ja odottaa omaa perhettä.