Nuo ihmiset juuri jutteli keskenään vähän sellaisia filosofisia juttuja. Yhdelle koiran omistajalle oli käynyt vähän huono onni, kun hänen koirallaan oli todettu yllättävä tosi paha vanha vamma selässä. Jätti-isot eläinlääkärilaskut edessä ja iso huoli koirasta, josta on juuri tullut niin kovin rakas. Koiranomistaja nauroi, että hän oli ensin katsonut yhdistyksen sivuilta koiraa, jolla oli todettu polvivika. Leikattu, vähän epävarma tulevaisuus. Miten oireilisi tulevaisuudessa, mitä ongelmia tulisi eteen. Olo oli vähän epävarma. Koiran näkee vain kuvana, videona. Mitään tunnesidettä ei ole vielä muodostunut. Olisiko parempi valita sivuilta se ihan terveen näköinen koira, terveeksi todettu koira?
Kaikki rescuekoiraa adoptoivat perheet tietävät ne riskit. Vastuulliset yhdistykset yrittävät parhaansa selittää, että koiralla saattaa olla piileviä vammoja tai sairauksia. Niin paljon näistä koirista ja heidän menneisyydestään ei tiedetä. Silti ihmismieli on sellainen, että uskotaan parasta. Adoptoin tämän koiran, joka on läpäissyt eläinlääkäritarkastuksen ja kaikki on varmasti hyvin. Monia onnellisia ja terveitä vuosia yhdessä.
Kun yhdistyksen ihmiset lisäävät sivuille koiria, joille on tehty terveystoimenpiteitä, he huokaisevat surullisesti. Tälle koiralle tulee vähän hakemuksia. Leikattu jalka, onnettomuus, sokea silmä. Useat perheet katsovat, miettivät ja sitten pelästyvät. Otetaan tuo koira, joka näyttää terveelle ja mitään ongelmaa ei ole löytynyt.
Siinä ei ole mitään pahaa. Kukaan ei halua monen tuhannen euron eläinlääkärilaskuja ja isoa huolta. Huolta siitä, että rakas perheen jäsen joudutaan lopettamaan, halvaantuu tai kuolee niin lyhyen ystävyyden jälkeen.
Seuraavan kerran katson kyllä niitä valmiiksi vammautuneita tai sairaita koiria, nauraa uusi koiranomistaja, jolla on niin ikävä tilanne edessään. Puoli vuotta Suomessa ollut koira, jolla on todettu vakava vanha vamma selässä. Seuraavan kerran tiedän ihan oikeasti, että millä tahansa koiralla voi olla jotain vikaa ja pääasia on, että nämä koirat saisivat tulla omaan kotiin asumaan. Ilahduttamaan elämäämme, tuomaan arkeen iloa ja rakkautta. Koirani on niin ihana, niin rakas.
Ehkä sinäkin viipyisit sivullani hetken kauemmin? Älä siirry seuraavan koiran kohdalle. Sen koiran, joka juoksee kaikilla neljällä jalalla iloisesti ja terveen oloisesti.
Meidän koirien adoptointi on kuin lottovoitto. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Yhdistyksen väen mieleen tulee parikin koiraa, jotka tulivat Suomeen ihan epätoivoisina tapauksina. Seniorikoiria, joilla oli vaikka mitä vikaa luustossa ja sydämessä. Koirat ovat nuorentuneet ja muuttuneet luonteeltaan kuin pennuiksi. Leikkivät leluilla, juoksentelevat koirapuistossa, harjoittelevat agilityä. Porskuttavat vuosikausia, vaikka heille on arvioitu lyhyttä elämää. Sitten joku hieno, terve, energinen, päällisin puolin terve koira onkin ihan rikki. Aletaan laskea yhteistä aikaa kuukausissa, päivä kerrallaan.
Onko tässä mitään järkeä, tässä rescuekoirien adoptoinnissa? Jokainen päättäköön sen itse omassa sydämmessään.