Mummon mies kuoli vähän aikaa sitten. Se harmitti mummoa kovasti, koska miehen työ oli aina tappaa ei-toivotut pennut. Nyt sillä ei sitten ollut ketään tappamassa meitä. Se kutsui kylästä metsästäjän ja maksoi sille meidän ampumisesta. Sitten vain kävin niin, että se metsästäjä halus huijata mummoa ja vaan otti rahat ja lähti. Huh, huh, ainakin me jäätiin eloon!
Me ollaan noin neljä kuukautta vanhoja ja ei oikein olla uskallettu tulla ulos tuolta sängyn alta. Tänne taloon tulee kummallista väkeä jotka käyttää alkoholia ja meitä pelottaa ihan kamalasti.
Madotukset, rokotukset ja raitis ulkoilma on meille ihan outoja juttuja. Nyt nuo eläinsuojeluyhdistyksen ihmiset on juossut täällä pihalla ja löytäneet koteja noille meidän kavereille, jotka on ketjulla pihassa. Sitten ne on leikkauttaneet tyttökoiria. Nyt meille pennuille etsitään väliaikaisia koteja, jotta voidaan alkaa elää koiranelämää, seurustella ihmisen kanssa, oppia sisäsiisteiksi ja parantua madoista ja vaikka mistä. Sitten kun aletaan oleen kunnossa, meille pitäisi löytää oikeat kodit.
Lisää uutisia
Minä ja siskoni päästiin kotihoitoon kivan tädin luokse ja se kertoi, että me päästään vielä joku päivä omaan kotiin Suomeen.
Me ollaan reipastuttu täällä kotihoidossa ihan tosi paljon ja meidän seurana on kolme muutakin koiraa ja kaksi kissa. Täällä on superhauskaa! Saadaan leikkiä ulkona ja sisällä, syödä ruokaa ja tietty herkkuja ja rapsuttuksiakin saadaan ihan koko ajan. Täällä on kaikille pehmeä peti ja meille jutellaan kivoja juttuja ja kukaan ei huuda eikä ole humalassa. Hoitotäti sanoo aina kameran kanssa meille, että sanokaa makkara ja me hymyillään ja saadaan makkarat.
Jos tämä on sitä koiran elämää, niin en kyllä enää ikinä halua mummon sängyn alle.