Minun pihallani oli tosi paljon koiria, ainakin 14. Maaseudulla tällaisia pihoja on liian paljon. Yksinäinen vanhus ja koirat alkavat lisääntyä. Jos vanhusta ei auteta, hän ei pääse yksin steriloimaan koiriaan. Ensinnäkin sterilointi on outo käsite vanhuksille. Yleensä perheen tai kylän mies hoitaa pennut ”vanhanaikaisella tavalla”. Kun mies kuolee, pennut jäävät eloon. Autoa ei ole, ei mitään mahdollisuutta edes ajaa jonnekin sadan kilometrin päähän eläinlääkärille.
14 koiraa on vielä aika vähän. Syksyllä 2020 löytyi vanhan rouvashenkilön piha, jossa oli 70 koiraa. Suurin osa toistensa sukulaisia, keskenään lisääntyneitä.
Onneksi on eläintensuojelijoita ja huolestuneita lähellä asuvia ihmisiä. Minun pihani on nyt hiljainen. Meitä koiria on tuotu vähitellen tarhalle, aina sitä mukaa, kun tilaa löytyy. Minä tulin tarhalle kesäkuussa 2020. Kentas, Bile, Kube, Keite – osa ystävistäni – pääsi Suomeen omiin koteihinsa. Heillä on mennyt hienosti.
Tarhalla tarkkailin kaikkea kuukauden verran, heilutin häntää ihmisille, mutta väistin lähempää tuttavuutta. Kuukauden jälkeen rohkaistuin ja tulin itse luokse. Ihmiset on kivoja.